For Us Fallen Angels

Joskus käy niin…

Kesän rauhoittavan vaikutuksen jälkeen päätin, että sama meno saa nyt jatkua. Ei mitään sotkuja ja kummallisuuksia, suuria tunnemyrskyjä tai piehtarointia jossakin muistoheteiköissä. Minulla on ihan tarpeeksi elämää ja tekemistä omissakin asioissani ja aika paljon järjesteltävää ihan perusarkeenkin. Itsevarma polleus tosin kosahtaa kaikkein varmimmin. Ylpeä päätökseni keskittyä silittelemään kaverien kissoja ja koiria sekä pohdinnat fiikuksen hankinnasta […]

For Us Fallen Angels

Perusasioiden äärellä

Istuin puistonpenkillä lukemassa, kun läheiselle nurtsille parkkeerasi pari kolmekymppistä naista eväineen. Skumppaa ja salaattia kului reipasta tahtia ja rempseitä juttuja oli hauska kuunnella sivukorvalla. Yleinen äänen taso madaltui hieman, mutta kuulin kuitenkin vaivatta. Nyt puhuttiin treffien jatkoista ja seksistä. Oliko se kivaa, noloa, pelottavaa, turhaa, pakkopullaa vai perussettiä. Naiset kävivät läpi erilaisia Tinder- ja baarijatkoja […]

For Us Fallen Angels

Kiitos, että olet kulkenut kappaleen matkaa kanssani. 💕

Kuinka usein kiitämme elämässämme tärkeitä ihmisiä, että he ovat mukana elämässämme? Aivan liian harvoin. Tärkeä ihminen ei välttämättä viivy elämässämme pitkään. Lyhytkin aika voi olla merkittävä. Oikeanlainen matkakumppani voi kulkea vierellä juuri sen pienen matkan, jonka kulkeminen ei onnistuisi kenenkään muun kanssa. Toisaalta pitkä yhteinen matka on oma juttunsa. Matkan varrella seura, maisema, kohde, reitti […]

For Us Fallen Angels

Vaarallisin hetki on se, kun aika ajatella alkaa

”Ootsä nukkunut?” ”Oon. Vaihtelevasti, mutta olen. Siis yli kuus tuntia keskimäärin.” ”Onneksi.” ”Joo. Onneksi.” Olen selvinnyt viimeisen vuoden yhä vähenevillä yöunilla – tai oikeastaan viimeiset viisi vuotta. Työstressi pirstoo aina jossain vaiheessa unet sirpaleiksi. Unen maailmassa ylittää luovia kuin lasimurskaisella kadulla paljain jaloin. Pahimpina aikoina unta saa kolmesta neljään tuntia pätkissä. Siunaan usein sitä, ettei […]

For Us Fallen Angels

Mun tieni kuljetaan yksin / kunpa sen lopulta uskoisin / ja tuo vitun universumi / ei minua enää kiusaisi…

Hymyilin. Halasin. Suutelin. ”Käy vaan vessassa, odotan sua tässä”  Valehtelin. Kävelin heti ulos ovesta, toisen elämästä ja haurastakin hauraammasta toiveesta tästä onnesta. Hän ei tiedä, että minä lähdin. Minä en jaksa puhua tai kuunnella selityksiä. Haluan hänelle vain hyvää, vaikka minuun sattuu. Hän löytää toisen varaventtiilin. Hän löytää haluamansa joku kaunis päivä, toivon sen. Minä […]