Kelsiturkki oli viime vuoden viimeinen ostokseni. Ostin sen 15 eurolla kirpputorilta ja olen sen vasta nyt saanut käyttökuntoiseksi. Takki ei mielestäni haissut millekään kirpparilla sitä nuuhkutellessani, mutta kotona se haisi vuosikausia ulkovarastossa kosteutta ja hometta keränneeltä. Olen aika hajuherkkä ja homealtistunut. Hajuvedetkin siis aiheuttavat migreeniä ja jokin suomalaisen rakennuskannan yleinen hometyyppi tekee minulle flunssaoireita ja päänsärkyä. En uskaltanut takkia pitää sisätiloissa ollenkaan ja tuuletin sitä ensin viikon pikkupakkasilla. Tuuletuksesta ei ollut mitään apua ja päätin pestä takin.

Pesin takin lopulta kolme kertaa runsaalla pesuaineella ja etikalla pesukoneen 40 asteen villapesussa. Lisäksi ensimmäisen pesun jälkeen takin kuivuttua se ionisoitiin kolmesti. Nyt takki haisee vihdoin vain ionisaattorilta ja lampaalta! Siis edelleen epämiellyttävältä, mutta toivottavasti ionissattorin tuoma haju pian hälvenee.

Mokka ei mennyt onneksi pesussa miksikään, kuivui vain hieman. Laitoin siihen mehiläisvahan pintaan viimeisen pesun jälkeen, kun pinta oli lähes kuiva. On muuten viimeinen kerta kun ostan lammasturkiksen. Aivan liikaa työtä käyttökuntoon saamiseksi ja riskit pesussa ovat suuret.

Asussa takki on ensimmäistä kertaa käytössä. Housut ovat jo kuluneet puhki(!!!!) takamuksesta, vaikka olen käyttänyt niitä vasta kokonaisia päiviä yhdeksesti. Usein kiskon housut illalla jalkaan, kun päivän hommat on tehty. Käyttökerran kustannus on  7,78 euroa. Housut ovat olleet osa asuja aiemmin vaalean kuvioneuleen kanssa ja aikaisemmin mustan silkkipaidan ja harmaan neuleen  kera. Silkkipaita on 10. kertaa käytössä, à 9,5 euroa. Se on ollut osa asuja vaaleiden farkkujen kanssa sekä kahdesti eri vihreisiin housujen kanssa ja mustien farkkujen sekä harmaan neuleen kanssa.

Miten teillä, onko kirpparilöydöt osoittautuneetkin hudeiksi tai valtavan työn ja riskin kautta käyttökelpoisiksi? Ja onko vinkkejä kelsiturkin hajujen poistoon?