1000 pientä palaa mielenrauhaa
Rauhoittuminen on ollut viime aikoina vähän vaikeaa. Tuntuu, että olen painellut menemään tukka putkella 24/7 ja koettanut olla monessa paikassa samaan aikaan. Unikin on siinä sivussa kärsinyt ja olo ollut yhtäaikaisesti ihan naatti mutta silti levoton. Oli siis pakko keksiä joku rauhoittumiskeino.
Kesäkaudella mielenrauhan ylläpitämisessä auttaa puutarhanhoito, mutta ikuisen marraskuun keskellä siitä ei ole apua. Onneksi muistin vanhan rakkaan harrastuksen ja kaivoin kaapin perältä palapelin.
Ja nyt haluaisin julistaa tämän keksinnön ilosanomaa koko maailmalle. Palapelien kokoaminen on ninittäin kertakaikkisen mainio keino painaa pausea ja tuntea olevansa hetken ajan täysin zen. Se on hiljaista, rauhallista puuhaa, jolla on selkeät raamit. Ihan tunnen, miten verenpaine laskee, kun levitän eteeni palapelialustan ja tuhat pientä palaa rauhaa.
Ainoa palapelien kokoamisesta keksimäni miinus on se, että palapelöidessä (leikitään, että tuo on sana) selkä kyyryssä tuntuu, että hommasta saa ns. someniskan, vaikkei ole somea lähelläkään. Mutta kaikki muu onkin sitten plussaa.
Niin kuin se tunne, että palaset loksahtelevat — niin, kirjaimellisesti — paikoilleen ja maailmassa on taas järkeä. Ja se kuinka silloin, kun vertailee veden viittäkymmentä eri sävyä ja jaottelee paloja sävyn mukaan pinoihin, ei oikeasti ehdi stressata sen puoleen mennyttä kuin tulevaakaan. Lisäplussaa myös siitä, että puuhan voi jakaa muiden kanssa, istua saman pöydän ääressä ja hiljaa sovitella taivaspaloja vastakkain.
Arki-iltoihin saan yleensä sovitettua lyhyehkön palapelihetken, mutta viikonloppuna on tilaa luksuspalapeli-illalle: silloin voi laittaa klassista musiikkia soimaan, ottaa vaikka lasin kuoharia. Ja sitten vaan maailma järjestykseen, pala kerrallaan.
*
Jos rauhoittuminen kiinnostaa, jatka lukemista:
Lukeminen on mindfulnessin muoto
Käsintekeminen on vastalääkettä kiirekulttuurille
*