6 kiinnostavaa tietokirjaa ympäristöstä, ruoasta, eläimistä ja elämästä
Kärsin loppuvuodesta pahasta lukujumista,mutta pääsin siitä yli loman viimeisinä päivinä, ja nyt olen taas valmis uppoutumaan kirjoihin! Tällä hetkellä kahmin tuoreen vuoden lukulistalleni erityisesti tietokirjoja, etenkin sellaisia, jotka liittyvät ilmaston ja kuluttamisen kaltaisiin tärkeisiin aiheisiin. Ja onneksi sellaisista ei todellakaan ole kirjakentällä pulaa juuri nyt!
Nämä kirjat pitävät tällä hetkellä kärkipaikkoja alkuvuoden lukulistallani:
Jonathan Safran Foer: We are the weather – Saving the planet begins at breakfast
Aiemmin lihan tehotuotannosta kirjoittanut kirjailija tarttuu tällä kertaa ruokavalioomme ilmaston näkökulmasta. Foerin teesi on sinänsä yksinkertainen: eläintuotteiden kuluttamista on vähennettävä radikaalisti. “We cannot keep the kind of meals we have known and also keep the planet we have known. We must either let some eating habits go or let the planet go. It is as straightforward and as fraught as that.”
The Guardianin arviossa sanottiin kirjan muuttavan lukijan suhteen ruokaan iäksi, joten vaikka en olekaan syönyt lihaa lähes kahteenkymmeneen vuoteen, odotukset ovat korkealla. Kirja on myös suomennettu nimellä Me olemme ilmasto (suom. Ulla Lempinen).
Marine Conservation Soviety: How to live plastic free – A day in the life of a plastic detox
Brittiläisen Marine Consevation Society -organisaation kirja kuvaa sitä, mitä muoviroska tekee merillemme ja niissä eläville olennoille. Meriin joutunut muovi johtaa arviolta 100 000 meressä elävän eläimen ja jopa miljoonan linnun kuolemaan vuosittain. Tämän kirjan avulla organisaatio pyrkiikin auttamaan ihmisiä vähentämään muovijätteen tuottamista käymällä läpi yhden päivän aamusta iltaan ja esittelemällä vaihtoehtoisia toimintatapoja niihin moniin tilanteisiin, joissa muoviroskaa syntyy.
En yleensä tee varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta yksi tavoitteeni tälle vuodelle on vähentää tuottamani muovijätteen määrää huomattavasti, ja toivon saavani tästä kirjasta siihen uutta puhtia.
Cait Flanders: The year of less
Cait Flandersin omaelämäkerrallinen muistelmateos on self-help-sävyineen vähän kevyempää kamaa kuin edelliset teokset. Tarina alkaa siitä, kuinka Flanders tajusi kuluttavansa liikaa ja olevansa sekä velkaantunut että onneton. Hän aloitti vuoden ostolakon ja alkoi sen myötä miettiä muutenkin sitä, mitä elämältään halusi. Lopputuloksena hän muun muassa luopui alkoholista ja löysi merkitystä ihan muualta kuin pullosta ja shoppailusta.
Olen itse asiassa lukenut tämän kirjan jo kertaalleen, mutta aion palata siihen uudelleen. Se sopinee erityisen hyvin vähän kevytlukuisemmaksi kirjaksi muutamien listan raskaampien teosten väliin. Lisäksi entisen rahabloggarin kirjassa kiinnostaa kaiken turhan karsimisen lisäksi ehdottomasti myös ostolakon talousaspekti.
Suvi Auvinen: Lihan loppu
Tämä kirja sopii Vegaanihaaste-kuukauden lukulistalle kuin soijanakki suuhun! Kuten Jonathan Safran Foer, Auvinen kirjoittaa syömämme ruoan merkityksestä, mutta myös esimerkiksi ruokailutapojemme kehityksestä ja siitä, mitä kaikkea lihantuotannon ja -kulutuksen takaa löytyy.
Keskustelin vähän aikaa sitten erään nuoren, vihisten ja härkisten keskellä kasvaneen vegaanin kanssa siitä, miten vaikeaa eläintuotteiden välttely vielä viitisentoista vuotta sitten oli, kun marketeista ei todellakaan saanut vegaanisia valmisruokia ja reseptejäkin löytyi vain pienistä eläinoikeusjärjestöjen zineistä. Se, että tällainen kirja on edes olemassa, kuvaa hienosti sitä, miten valtava muutos ruokakulttuurissamme on tapahtunut – ja miten paljon muutosta me vielä voimmekaan saada aikaan.
Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto (suom. Pirkko Vesterinen)
Pulitze-palkinnon voittanut kirja kertoo parhaillaan käynnissä olevasta sukupuuttoaallosta, jonka me ihmiset olemme aiheuttaneet. Kolbert kiertää eri mantereilla ja tutustuu niihin lukuisiin tapoihin, joilla ihminen toimillaan estää monia lajeja leviämästä ja muuttaa ympäristöään peruuttamattomalla tavalla, usein sitä tajuamatta tai siitä piittaamatta.
Tämä on niitä kirjoja, joiden lukemista olen vältellyt sen takia, että teoksen sisältämä tieto tuntuu liian tuskalliselta. Mutta toisinaan sellainen tuska voi olla tarpeen, jos se saa meidät vetämään pään pois pensaasta ja pakottamaan itsemme näkemään, mitä ympärillämme tapahtuu – ja sen jälkeen toivottamasti toimimaan.
Pontus Purokuru: Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi
Työn ja kapitalismin kritiikki kiinnostaa aina! Esseekirja käsittelee muun muassa perustuloa, automatisaatiota ja sitä, miten tulevaisuuden suunnan voisi esimerkiksi niiden avulla muuttaa. Tai kuten kirjassa sanotaan: sitä, miten toisenlainen maailmanloppu on mahdollinen.
Tämä teos on odottanut lukuvuoroa hyllyssäni jo ties kuinka pitkään, ja näin uudelle vuosikymmenelle astuttuamme tuntuu, että sen aika on nyt. Sillä sen lisäksi, että puhumme siitä mikä kaikki maailmassa on tällä hetkellä vialla, meidän täytyy myös muistaa tähdätä kohti uusia ratkaisuja. Hyville tulevaisuusvisioille on siis todellakin tilausta!
Onko teillä hyviä kirjasuosituksia, faktaa tai fiktiota, uuteen vuoteen?
*