Me olemme ilmasto
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta
Jonathan Safran Foerin teos Me olemme ilmasto – Miten planeetta pelastetaan ruokavalinnoilla on teos, joka on vaikea kategorisoida. Se on kaunokirjallinen tietokirja, pamfletti ja vetoomus, ehkä surukirjekin. Muistopuhe, mutta toiveikas sellainen. Se on tutkimusmatka ihmismieleen ja motivaatioon, siihen miksi emme muuta tapojamme, vaikka tiedämme, että pitäisi.
Kirjaa on myös vaikea kuvailla lyhyesti. Tai oikeastaan ei ole, sillä loppujen lopuksi sen keskiössä on hyvin yksinkertainen teesi: se, että eläinmaatalous on kenties merkittävin ilmastonmuutoksen aiheuttaja, ja että meidän pitäisi vähentää eläinperäisten tuotteiden syömistä. Ja jos emme koe voivamme luopua eläinperäisistä tuotteista kokonaan, Foer ehdottaa, että luopuisimme niiden syömisestä ennen päivällistä.
Mutta jotta päästään tähän ajatukseen, siihen miksi niin pitää tehdä ja miten se saavutettaisiin, tarvitaan noin 200 sivua siitä kuinka Foerin isoäiti pakeni natseja sisarensa kengät jalassaan, siitä kuinka Rosa Parks kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa linja-autossa, urheilutapahtumissa tehtävistä aaltoliikkeistä, ambulanssien väistämisestä ja vähän myös avaruusteleskoopeista.
Foerilla on uskomaton kyky yhdistää odottamattomat asiat toisiinsa täysin loogisiksi, ihmiskuntaa ja sen käyttäytymistä luotaaviksi kokonaisuuksiksi. Teoksen ensimmäisessä osassa juutalainen Foer käsittelee sitä, kuinka holokaustin kauhuihin pitkään suhtauduttiin ja kuinka tilanne saattoi edetä siihen pisteeseen kuin se eteni; sitä, kuinka saatamme tietää jotakin, mutta emme kykene sitä uskomaan, emme pysty vakuuttamaan itseämme tavalla, joka pakottaisi toimimaan.
Lienee sanomattakin selvää, kuinka tämä rinnastuu ilmastokriisiin. Me tiedämme, mutta emme usko. Emme todella. Emme sellaisella tavalla, joka pakottaisi meidät toimimaan.
Tämän jälkeen kirjan toinen, silkkoja faktoja lateleva osa, iskee lujaa. Maailmanlaajuisesti 59 prosentilla kaikesta viljelyskelpoisesta maasta kasvatetaan ravintoa karjalle. Kaikesta ihmisen käyttämästä makeasta vedestä kolmasosa annetaan karjalle ja vain kolmaskymmenesosa käytetään kotitalouksissa. Ihmiset syövät 65 miljardia kanaa vuodessa. Pala nousee kurkkuun.
Useita tarinankerronnan lajeja hyödyntävä, toisiinsa millään tavalla liittymättömiä asioita rinnastava kirja kuulostaa konseptina siltä, että se on tuomittu epäonnistumaan. Bar mitsva, isoisän itsemurhakirjeet, muistojen vääristymät, se kuinka jokainen hengenvetomme sisältää molekyylejä Julius Caesarin viimeisestä henkäyksestä. Ne 65 miljardia kanaa. Se kuinka me olemme tulva, ja me olemme arkki. Mitä tekemistä kaikilla näillä asioilla muka voisi olla toistensa kanssa?
Mutta niillä on. Me olemme tulva, ja me olemme arkki.
Foer on mieletön kirjailija, ja suomentaja Ulla Lempisen käsissä tämän teksti pääsee todellakin oikeuksiinsa. Me olemme ilmasto on poeettinen, ajatuksia herättävä, järisyttävä kirja. Ja kaiken sen lisäksi teos tarjoaa myös konkreettisen tavan alkaa toimia ilmaston hyväksi, vaikka heti: meidän täytyy — me voimme — vähentää eläintuotteiden määrää ruokavaliostamme.
Tällä hetkellä karjan laidunmaina toimivien trooppisten alueiden metsittäminen vähentäisi ihmiskunnan tuottamia päästöjä puolella. Niinpä eläinperäisistä tuotteista luopuminen on yhtäältä valtava muutos — ja toisaalta niin äärettömän pieni, että siihen pystyy jokainen.
Ilmastotoimet jäävät niin usein tekemättä siksi, ettemme tiedä mitä tehdä, koemme ettei meillä ole vaikutusta, että ponnistelumme ovat yhtä tyhjän kanssa. Emme voi päättää ettei Amazonin sademetsiä enää kaadeta, että tehotuotannosta luovutaan, että kaikki energia muutettaisiin uusiutuvaksi yhdellä iskulla. Mutta kuten Foer sanoo: ”Jokainen syö aterian kohtuullisen pian ja voi sen avulla heti ryhtyä torjumaan ilmastonmuutosta.”
Mitä jos aloittaisimme kaikki siitä?
Lue myös nämä:
250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman
5 helppoa vegaanista arkireseptiä
6 kiinnostavaa tietokirjaa ympäristöstä, ruoasta, eläimistä ja elämästä
*