Arkisten esineiden kauneudesta
Kirjoitin keväällä japanilaisesta wabisabi-filosofiasta ja elämän jälkien arvostamisesta. Japanilaisessa kulttuurissa on myös jotain tuttua suomalaisillekin: kauniiden arkiesineiden arvostus.
Japanilainen käsityöaktivisti ja filosofi Soetsu Yanagi kirjoittaa esseekokoelmassa The Beauty of Everyday Things, että nämä arkiset esineet ovat niitä huomaamattomia tavaroita, joita lojuu kaikkialla jokaisessa kodissa. Ne ovat vaatteita, lautasia, tuoleja, keittiötarvikkeita.
Kaikkein kauneimmat esineet ovat juuri näitä huolella valmistettuja arkiesineitä, mutta olemme unohtaneet kauneuden arvostamisen osana jokapäiväistä elämää. Arkemme on täyttynyt huonolaatuisesta kertakäyttötavarasta, jota emme huolla.
Yanagin mukaan esineiden kauneus linkittyy siihen, miten ne on valmistettu: paikallisista materiaaleista, koko paikallisen yhteisön yhteistyönä, kuten kauniissa kuvauksessa kasuri-kankaan valmistuksesta. Kauniit arkiesineet syntyvät paikallisista materiaaleista paikalliseen tarpeeseen.
Iso osa Yanagin esseistä on 1900-luvun alkupuolelta ja välillä hän intoutuu sentimentaaliseen hehkutukseen. Iso osa kokoelmaan päätyneistä esseistä herättää kysymyksiä siitä, mitä tekemistä niillä on arkiesineiden kanssa. Silti kirjassa on paljon sellaista, joka herätti ajatuksia suhteestamme jokapäiväiseen tavaraan.
Uskon, että kun arkiesineet ovat kauniita ja kestäviä, niistä haluaa myös pitää parempaa huolta. En kannusta ketään yltiöpäiseen materialismiin, mutta olen Yanagin kanssa samaa mieltä siitä, että tarvitaan kauniiden arkiesineiden vallankumous.
Suomessa ollaan tässä asiassa eksperttejä, onhan suomalainen design aina ollut arkiesineiden designia. Ihan tavallisissa kodeissa on Iittalan laseja, Artekin tuoleja tai Marimekon kankaita. Usein täälläkin tavarasta puhutaan nykyään kielteisin termein: se vyöryy kaapeista lattialle, sitä kannetaan roskalavoille ja kierrätykseen, ja monelle pelkkä tavaran olemassaolo aiheuttaa ahdistusta.
Erilaiset esineet ovat kuitenkin välttämätön osa arkista elämää ja niistä voi saada myös iloa. Pelkän luopumisen sijaan tarvitsisimme tietoisemman ja arvostavamman suhteen siihen tavaraan, jota meillä jo on. Arkisissa esineissä on valtavasti kauneutta, jonka kyllä huomaa, kun siihen kiinnittää huomiota.
Alettuani kiinnittää huomiota esineiden kestävyyteen ja kauneuteen, olen alkanut ostaa aina vain enemmän ja enemmän asioita käytettynä – ja ostamaan ylipäätään vähemmän. Pieni patina vain lisää esineen viehätysvoimaa, sillä silloin esineellä on historia. Kun ympärillä on kaikenlaista kivaa muovista, vanha esine muistuttaa, ettei maailma syntynyt eilen. Että vielä voimme varmistaa, että jälkeemme maailmaan jää muutakin kuin mikromuovi merenpohjassa.
*