Huonekaluaarteita: Studio-sohva
Olemme blogissa puhuneet paljon kierrättämisen ja käytettynä ostamisen tärkeydestä. Olen aikaisemminkin jakanut kuvia kodistamme, joka on sisustettu lähes kokonaan perintöhuonekaluilla ja kirppislöydöillä. Yksi näistä huonekaluista on isovanhempieni hankkima sohva, jonka perin muuttaessani poikaystäväni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme Hoasille Itä-Pasilaan.
Isovanhempani ostivat suomalaisen Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin (huh, mikä nimi!) suunnitteleman Studio-sohvan vappuna 1961. Äitini lapsuudenkodin jälkeen se on ollut mökillä ja sitten vuosikausia äitini olohuoneessa. Vasta nyt sohvatyynyjen jämäkkä villakangas ja sisällä olevat tyynyt alkavat tulla tiensä päähän – siis lähes 60 vuotta sohvan hankkimisen jälkeen! Sen sijaan puurunko on yhä iskemätön. Pian teetämme sohvaan uudet tyynyt.
Nyt kun emme ole enää tyhjätaskuisia opiskelijoita, jotain uutta ostaessamme olemme päättäneet panostaa laatuun – tämäkin sohva on nimittäin osoittanut sen, että siihen kannattaa satsata. Alan varmaan jo toistaa itseäni, mutta hyvä muotoilu kestää aikaa ja laadukkaat huonekalut ovat korjaamisen arvoisia. Laatu ei kuitenkaan tarkoita vain kalliita designhuonekaluja, sillä hyvälaatuisia täyspuisia pöytiä ja tuoleja ovat kirpputorit ja Tori.fi pullollaan. Emme ole maksaneet paljoa suurimmasta osasta kotimme tavaroita.
Sohvamme ei ole mikään mukava röhnötyssohva, mutta siinä loikoilu tuntuu aina spesiaalilta. Vastuullisuuden lisäksi käytettyissä tavaroissa ihaninta on se, että esineillä on historia. On kiva ajatella, miten moni tuttu ja tärkeä ihminen sohvalla on istunut. Lapsena en tykännyt sohvan ruskeasta väristä tai kutittavasta kankaasta (ysärihenkinen kukkakuvio olisi tietysti ollut paljon kivempi!), mutta nyt en vaihtaisi mihinkään muuhun. 60-luvulla sohvalla varmaan siemailtiin tyylikkäästi viiniä, nyt siinä katsotaan Netflixiä. Maailma muuttuu, mutta sohva pysyy – toivottavasti myös meistä seuraavalle polvelle!
Minkälaisia huonekaluaarteita sinun kotoasi löytyy?
*