Pidämme elämäntapaamme kestävänä – perusteetta
Viime viikolla julkaistiin kiinnostava raportti, jossa tarkasteltiin suomalaisten asenteita ilmastonmuutokseen ja ilmastotoimiin liittyen. Taloustutkimuksen toteuttamaan kyselyyn vastasi reilu 4 000:n suomalaisen edustava joukko.
Kyselyn vastauksista paljastui kiinnostava ilmiö: lähes neljännes suomalaisista pitää elämäntapaansa täysin ja yli puolet jokseenkin ympäristön kannalta kestävänä – tämä siis siitä huolimatta, että suomalaisten kulutuksella maapalloja tarvittaisiin 3,8.
Raportissa on muitakin todella kiinnostavia havaintoja, jotka auttavat ymmärtämään, miksi ilmastonmuutoksen torjunta on niin vaikeaa. Esimerkiksi:
- Enemmistö suomalaisista seuraa ilmastokeskustelua ja saa tietoa oman elämäntavan vaikutuksista. Kaksi kolmesta kuitenkin pitää tätä keskustelua syyllistävänä.
- Tieto ja syyllistyminen ei usein johda toimintaan. Vajaat 40 prosenttia kokee säännöllisesti ristiriitoja ilmastonmuutosta koskevien käsitystensä ja oman käytännön toimiensa välillä. Kipukohtia ovat etenkin lihansyönti ja autoilu. Silti vain 15 prosenttia yrittää purkaa näitä ristiriitoja muuttamalla toimintaansa.
- Useimmat eivät pode asiasta huonoa omaatuntoa, koska omien tekojen vaikutusta pidetään pienenä.
- Ilmastonmuutoskeskustelun keskellä kasvaneet kaltaiseni nuoret aikuiset eivät ole sen ilmastotietoisempia kuin vanhemmatkaan ikäryhmät.
Lyhyesti sanottuna tiedämme ilmastonmuutoksen johtuvan ihmisten toiminnasta ja tiedämme myös oman elämäntapamme vaikutuksista. Tunnemme oman toimintamme olevan ristiriidassa sen suhteen, mitä meiltä odotetaan. Sen sijaan, että tietoisesti pyrkisimme muuttamaan elintapojamme, päädymme syyttämään julkisen keskustelun sävyä syyllistäväksi. Mitäpä yksi ihminen voi ilmastonmuutoksen eteen tehdä – ja me suomalaisethan koemme muutenkin jo tekevämme tarpeeksi.
En oikeastaan pidä tutkimuksen tuloksia mitenkään yllättävinä. Koen itsekin säännöllisesti ristiriitoja oman toimintani ja oikeana pitämieni asioiden välillä. Tiedän, että lämmittäminen saastuttaa, mutta haaveilen silti omakotitalosta. Pidän yksityisautoilua usein turhana, mutta ajelimme silti tyytyväisinä laina-autolla jo toista kesää. Tiedän, että juusto on ilmastorikos, mutta tottumuksesta aamiaisleivällä on useammin juustoa kuin hummusta. Olen työssä, jossa pitää matkustaa paljon (tosin tänä vuonna ei).
Tätä sisäistä ristiriitaa on usein helpoin purkaa joko kieltämällä koko ongelman olemassaolo (esimerkiksi kokemalla omat ilmastotoimet riittäviksi), kiinnittämällä ongelman sijaan huomio johonkin toissijaiseen (esimerkiksi syyllistymällä tavasta, jolla siitä puhutaan) tai vajoamalla maailmantuskaan, jossa oma toimijuus on toissijaista, sillä ongelma on aivan liian iso yhden ihmisen ratkaistavaksi. Mikään näistä ei kuitenkaan johda toimintaan ja juuri toiminta olisi ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta olennaista.
Olemme viime viikkoina miettineet vapaan valinnan ja ilmastonmuutoksen torjunnan välistä ristiriitaa usein aamiaispöydässä. Koronakriisi on osoittanut, että mukaudumme isoihinkin muutoksiin, kun ulkoinen uhka koetaan riittävän suureksi.
Jostain syystä ilmastonmuutoksen torjuntaa ei kuitenkaan nähdä vastaavana eksistentiaalisena kriisinä, jonka torjunnassa kovatkin keinot ovat sallittuja. Emme ole valmiita luopumaan vapaudesta valita itse, vaikka on selvää, ettemme usein tee oikeita valintoja. Yksilön vapaaehtoiseen toimintaan perustuva ilmastopolitiikka kun ei vain tunnu yksin riittävän. Omassa ilmastoutopiassani ihmisten toiminnalle olisikin maailmanlaajuisesti selkeät säännöt. Kyllä me toimimme, kun tiedämme toistenkin toimivan.
Näiden tulosten edessä tunnen olevani vähän neuvoton. Miten muuttaa toimintaa, kun emme näe siinä mitään muutettavaa? Tai mitä tehdä, kun tiedämme muutosta tarvittavan, mutta koemme muuttumisen tai muuttamisen liian vaikeaksi? Mistä löytää motivaatio, kun maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi tuntuu tapahtuvan vain vähän? Miten pääsisimme keskustelemaan syyllistymisen ja syyllistämisen sijaan siitä, mitä jokainen meistä voi tehdä?
Mitä ajatuksia raportin tulokset herättävät sinussa? Jaa ajatuksesi kommenttiboksissa!
*