Meidän on ajateltava matkailu uusiksi
Kun arki tuntuu harmaalta ja kaamos alkaa täysillä puskea päälle, alkaa helposti haaveilla kaukomaista.
Ollapa jossain muualla, uudessa paikassa, joka on jännittävämpi kuin tämä elämä, joka on yhtäkkiä alkanut tuntua yksitoikkoiselta tarpomiselta. Ehkä minäkin voisin olla siellä joku muu!
Yhteiskunnassamme elää matkailua romantisoiva narratiivi. Mielikuvissa Suomesta maailmalle reppureissaamaan lähtee pumpulissa kasvanut nuori ihminen, joka palaa takaisin kaiken nähneenä ja maailman ensimmäistä kertaa selkeämmin ymmärtäneenä. Suomi näyttäytyy näissä mielikuvissa ankeana loskan ja automarkettien luvattuna maana. Toista on muualla. On matkustettava ulkomaille asti rentoutumaan, koska kotimaa tuntuu liian tututulta ja tavalliselta.
Väitän, että matkailun väittäminen maailman avartamiseksi on aika usein vain tehokas markkinointikikka.
Tähän kohtaan pitää tietysti todeta, että helppohan täältä etuoikeutetusta, matkailleesta kuplasta on huudella. Tuntuu aina vaikealta tarttua ilmastoaiheisiin, joiden suhteen tiedän itse olevani pahemman luokan ilmastorikollinen. Olen päässyt lapsesta asti näkemään maailmaa. Matkoilta onkin tarttunut mukaan ihania muistoja (joista suurin osa liittyy tavalla tai toisella ruokaan). Silti oikeat elämää mullistaneet oivallukset ovat ehkä kuitenkin tapahtuneet syistä, joilla on paikan kanssa aika vähän tekemistä.
Jos haluamme siitä huolimatta lähteä etsimään itseämme joogaretriitiltä Intiassa, olemme kinkkisen pulman edessä. Mitä tehdä, kun maapallomme ei kestä jatkuvasti kasvavaa turistien virtaa? Monissa paikoissa turismille halutaan jo pistää stoppi: ihmisiä on yksinkertaisesti aivan liikaa.
Useimmiten matkoista haaveilemaan puskee uteliaisuus nähdä ja kokea jotain uutta, mutta muuten ihan ekologisista valinnoistani huolimatta omasta hiilijalanjäljestäni lentomatkustaminen (työmatkat lukien) muodostaa yli puolet. Maapallomme ei kestä jatkuvaa lentämistä pallon puolelta toiselle, joten on muutettava tapaa ajatella matkustamisesta.
Mutta ei huolta! Ratkaisuja löytyy myös läheltä.
Jos matkailulta kaipaa ennen kaikkea oman ajattelunsa haastamista, kannattaa:
- Lukea, katsoa elokuvia tai käydä näyttelyissä. Maailmankuva laajenee huomaamatta, etenkin kun valitsee sellaista luettavaa tai katsottavaa, johon ei yleensä tartu. Olen oppinut paljon enemmän kirjoista kuin lomaresorteista.
- Matkustaa hitaammin ja antaumuksella. Esimerkiksi suuntaamalla Keski-Eurooppaan lentämisen sijaan junalla tai bussilla. Samalla ehtii myös nähdä enemmän.
- Tutustua uusiin ihmisiin ja hengata uusissa paikoissa. Menemällä siihen kulmapubiin, jossa et koskaan käy, voit nähdä oman asuinalueesi ihan eri kulmasta. Aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen lähelle.
Jos matkailulta taas kaipaa rentoutumista, voi esimerkiksi:
- Käyttää matkailusta säästyneet rahat avun hankkimiseen arjessa. Lepoa ei tarvitse lähteä hakemaan auringosta, jos arki on jo valmiiksi helpompaa. Eurot voi käyttää matkan sijaan esimerkiksi siivoojaan, ravintolareissuun tai hierontaan.
- Suunnata minilomalle omaan kotikaupunkiin. Arjesta irtautuu ihan vaan jo syömällä kivassa raflassa ja nukkumalla yön hotellilakanoissa.
- Käydä jossain Suomen 40:a kansallispuistosta. Koska missään ei tutkitusti rentoudu niin hyvin kuin metsässä.
Työmatkoihin ei aina voi vaikuttaa, mutta nyt en ole vuoteen matkustanut lomamatkalle ulkomaille. Sekin pieni askel on kaltaiseltani viikonloppureissaajalta sentään parempaan suuntaan. Blogissa tullaankin jakamaan paljon lähimatkailuvinkkejä kotimaassa ja Suomen lähialueille. Seuraavaksi haluaisin opetella hardcore-junamatkustajaksi, joka reissaa Espanjan aurinkoon raiteita pitkin.
Minkälaisia vinkkejä arjen matkustamiseen teillä on?