Oodi kävelemiselle

Kun palaan ajatuksissani vaihtoaikaani Pariisissa muutama vuosi sitten, voimakkaimmat muistikuvat liittyvät kävelyyn kaupungin halki eri vuorokaudenaikoina – keskellä päivää arkisin, sunnuntai-iltapäiväisin, viikonloppuiltaisin. Ensimmäistä kertaa fuksivuoteni jälkeen en ollut opintojen ohessa töissä. Opiskelin ahkerasti, mutta silti aikaa oli enemmän kuin opiskeluaikoina muuten koskaan. Niinpä aloin kävellä kaikkialle.

Valehtelematta sen Pariisissa vietetyn viiden kuukauden aikana kävelin päivittäin keskimäärin 20 kilometriä.

Rentoudun parhaiten ollessani liikkeessä ja uudessa kaupungissa ennemmin tutustun uuteen alueeseen jalan, kuin kierrän nähtävyydeltä toiselle metrolla. Innokas kengänpohjien kuluttaminen onkin joskus aiheuttanut pientä närää kanssamatkustajissa.

Hitaasti kaupungilla flaneeraaminen tuntuu nopeutta ja tehokkuutta arvostavana aikana jopa kapinalliselta. Hidas aamukävely työpaikalle on omaa aikaa, jolloin voi rauhassa keskittyä podcastiin tai äänikirjaan. Nykyään kävelen, jos koen oloni ahdistuneeksi tai epäinspiroituneeksi. Haen kävelystä apua työstressiin, suruihin tai yleiseen hukassa olemiseen.

Kävelemisen terveyshyödyistä puhutaan aina (googlaapa vaikka  ’walking benefits’). Usein puhe on sydänsairauksien ehkäisystä tai vyötärölinjan kaventamisesta, mutta silloin huomio siirtyy itse kävelemisestä muihin päämääriin (ole tehokkaampi, kauniimpi, onnellisempi!).Minulle käveleminen on enemmänkin meditatiivinen kokemus, kuin painonpudotusta.

Jalan kulkeminen on mahtavaa, sillä:

  1. Se ei maksa mitään.
  2. Sitä voi harrastaa sekä seurassa että yksin, ja se on aina yhtä kivaa.
  3. Se juurruttaa ympäristöön ja saa arvostamaan sen pieniä yksityiskohtia, kuten valon värin vaihtelua vuoden- tai vuorokaudenajan mukana.
  4. Se on hidasta ja vaivalloista, mikä tuntuu nykyajan tehokkuusähkyssä jopa freesiltä.
  5. Siinä on kyse itse tekemisestä nauttimisesta, ei niinkään tietyn päämäärän saavuttamisesta.
  6. Se saa luovuuden virtaamaan vapaasti.

Hyvinvointilehdissä aina jaksetaan muistuttaa, miten bussista kannattaisi jäädä pois aiemmalla pysäkillä ja kävellä kotiin. Vaikka en useimmiten allekirjoita suorittamishakuisilta kuulostavia neuvoja, tämän kanssa on helppo olla samaa mieltä. Kehotankin siis kaikkia, jotka kaipaavat elämäänsä enemmän hidastamista, laittamaan askelen toisen eteen. Jostain matkan varrelta saattaa löytyä myös mielenrauha.

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *