Opi arvostamaan kulunutta – kestävämpää ajattelua Japanista
Mikä on vaatekaappisi vanhin ja eniten käytetty vaate? Todennäköisesti kaapissa olevista pukimista monet ovat aika uusia, sillä kierto sisään ja ulos on nopeutunut jatkuvasti. Vaatteiden keskimääräisten käyttökertojen määrä on laskenut yli kolmanneksella vuodesta 2000.
Olen itsekin ollut pitkään huono paitsi ostamaan kestävää, ajatonta ja laadukasta, myös sietämään kulumisen jälkiä vaatteissa. Sen jälkeen kun Musla-blogin Mia kirjoitti japanilaisesta wabi-sabi-filosofiasta, olen pysähtynyt pohtimaan omaa suhdettani tavaroiden kulumiseen ja elämän jälkiin.
Rakastan uuden vaatteen tuntua päällä ja ahdistun nypyistä, rypyistä, rei’istä ja rispaantumista. Korjaan, huollan ja korjautan vaatteita, mutta usein näkyvät reiät, rispautumat ja kulumat tarkoittavat sitä, että vaate menee lopulta räteiksi tai poistoon. Wabi-sabi-filosofiassa nämä elämisen jäljet ovat sen sijaan kaikkein kauneimpia.
Zen-buddhalaisuudesta syntynyt wabi-sabi on keskeinen osa perinteistä japanilaista kauneuskäsitystä. Käsitettä on vaikea määritellä saati kääntää, mutta siihen kuuluu kaiken hetkellisyyden ja epätäydellisyyden arvostus.
Auringon, sateen, tuulen ja vuodenaikojen aiheuttamat kulumisen jäljet ovat merkkejä ajan kulumisesta ja siksi kauniita. Vaatteissa olevat reiät, naarmut, tahrat ja korjaamisen jäljet osoittavat, että tavaroilla on historia ja niitä on käytetty.
Wabi-sabi is the beauty of things imperfect, impermanent, and incomplete, the antithesis of our classical Western notion of beauty as something perfect, enduring, and monumental.
Näin kirjoittaa Leonard Koren kirjassaan Wabi-sabi for Artists, Designers, Poets & Philosophers. Wabi-sabia on esimerkiksi japanilainen kintsugi, jolla tarkoitetaan haljenneiden posliiniastioiden korjaamista kullanvärisellä lakalla. Korjattu astia on jopa alkuperäistä kauniimpi.
Ei ehkä olekaan ihme, että Japanista ovat peräisin myös sashiko-kirjotut boro-tilkut, joilla maanviljelijät korjasivat vaatteitaan käyttääkseen jokaisen arvokkaan kangaspalan loppuun asti. Vaikka vaatteiden paikkaamisen tausta oli köyhyyden aiheuttamassa taloudellisessa välttämättömyydessä, sopii vaatteiden näkyvä korjaaminen nykypäiväänkin.
Sen sijaan, että heitämme vähän kuluneita vaatteita kiihtyvällä tahdilla pois (tai rahtaamme niitä paaluittain kehittyviin maihin), on opeteltava arvostamaan kulunutta, haalistunutta ja korjattua. Vaatteitaan huoltamalla ja korjaamalla niitä oppii myös arvostamaan enemmän. Japanista kotiin palattuani taidankin kaivaa erään ohueksi hiutuneen neuleen lumppukorista korjattavaksi.