Kannattaisiko sinunkin asua kimppakämpässä?
Yksineläjien määrä lisääntyy Suomessa koko ajan, ja Tilastokeskuksen mukaan jo 1,2 miljoonaa suomalaista asuu yksin. Tutkimusten mukaan yksineläjät voivat kuitenkin usein muita ryhmiä huonommin, heidän taloudellinen tilanteensa on epävarmempi ja heillä on jopa 80 prosenttia korkeampi riski sairastua masennukseen kuin sellaisilla ihmisillä, jotka jakavat taloutensa toisten kanssa. Ja vaikka yksin asuva ihminen voikin (tietysti) olla täysin onnellinen, etenkin korona-aikaan monien elämässä tuntuu korostuneen yksinäisyys ja seuran puute.
Olen itse asunut yhdessä muiden ihmisten kanssa suurimman osan elämästäni, ja kun vertaan yhteisöllisen asumisen vuosia aikaan, jonka vietin pienessä yksiössä, voin käsi sydämellä sanoa: olen huomattavasti onnellisempi jakaessani kotini muiden kanssa. Onnellisuuden lisäksi kimppa-asuminen on johtanut positiivisiin muutoksiin monilla muillakin elämänalueilla — ja jopa ympäristön suhteen. Hyviä puolia yhteen ynnäillessäni en voikaan olla miettimättä: mitä jos meidän kaikkien kannattaisi asua yhdessä muiden ihmisten kanssa?
Kesälomallakin on kivempaa, kun sen viettää porukassa. | Kuvat: Leonore Liebich
Keksin oikeastaan montakin hyvää syytä siihen, miksi melkeinpä kaikkien kannattaisi asua yhdessä toisten ihmisten kanssa. Tärkeimmät niistä ovat seuraavat:
Kimppa-asuminen on ekologisempaa
Jos meidän kolmen hengen porukkamme asuisi kaikki omissa asunnoissamme, meillä olisi kolme jääkaappia ja kolme uunia, ja hyvin todennäköisesti myös muun muassa kolme kahvinkeitintä, kolme televisiota ja kolme imuria. Kimppa-asuminen säästää siis resursseja hyvin konkreettisella tavalla, kun emme kaikki ryntää ostamaan omia härveleitämme. Lisäksi lämmitämme ja valaisemme vain yhtä asuntoa kolmen sijaan.
Sama pätee myös pienemmällä tasolla: ”shoppailemme” säännöllisesti toistemme kirppiskamoista itsellemme uusia vaatteita, ja esimerkiksi viime viikolla minun ei tarvinnut ostaa tarvitsemaani kenkienhuoltosettiä, koska kämppiksellä oli sellainen jo. Lisäksi rakastan sitä, että usean ihmisen taloudessa on helppo välttää niin pakkausroskaa kuin ruokahävikkiäkin, sillä ruokatarvikkeet voidaan ostaa suurissa pakkauksissa — ja aina löytyy joku, joka tarjoutuu vapaaehtoiseksi syömään tähteet.
Kimppakämpässä säästää rahaa
Yksiöiden hinnat ovat etenkin pääkaupunkiseudulla pilvissä, ja muuallakin yksin asuva joutuu todennäköisesti maksamaan kimppa-asujaa enemmän vuokraa. Suuret kämpät ovat yleensä suhteessa halvempia, ja niinpä muiden kanssa hynttyyt yhteen lyömällä säästää selvää rahaa. Samalla rahalla myös saa enemmän: pelkän huoneen ja yhteisten tilojen vuokraaminen yksiön sijaan voi esimerkiksi mahdollistaa asumisen alueella, johon ei muuten olisi varaa. Meidän tapauksessamme voimme yhteisasumisen takia asua talossa, jossa on oma puutarha. Jos asuisin yksin, se ei todellakaan olisi mahdollista, mutta vuokra ja laskut jakamalla se onnistuu.
Myös monet edellisessä kohdassa mainitut asiat tuovat meille kaikille silkkaa säästöä. Kaverilta lainaaminen ja kimppaostokset nyt vain ovat sekä taloudellisesti että ekologisesti järkeviä tekoja. Tavaroita voi toki jakaa myös kauempana asuvien kavereiden kanssa, mutta helpointa yhteisomistus on saman katon alla.
Yhdessä ei ole yksinäistä
Rakastan sitä, ettei minun ole pakko lähteä kotoa voidakseni viettää aikaa ystävien kanssa. Kotoa löytyy usein joka jonka kanssa katsoa elokuvia, koota palapeliä tai vaikka lähteä kävelylle. Jos sattuu asumaan kumppanin kanssa, tämä voi myös vähentää parisuhteen paineita, kun kämppäkavereista saa seuraa sellaisiinkin aktiviteetteihin, jotka eivät kumppania kiinnosta. Yhteisasumukset tuovat myös elämään uusia ystäviä. En ole läheskään aina tuntenut kämppiksiäni etukäteen, ja esimerkiksi uusin kämppiksemme löytyi netti-ilmoituksen kautta. Tuikituntemattomasta ihmisestä on alle vuodessa muodostunut hyvä ystävä, jota tuskin olisin muuten koskaan tavannut.
Erityisen konkreettisena yhteisasumisen tämä puoli näyttäytyi poikkeustilan aikaan. Veikkaan, että olisin voinut aika huonosti, jos olisin viettänyt kevään enimmäkseen yksin ja tavaten ystäviä ainoastaan Zoomin välityksellä. Kimppakämpässä yksinäisyyttä ei kuitenkaan tarvinnut pelätä, sillä silloinkin kun eristäydyimme parhaamme mukaan kaikista muista, meillä oli seuraa toisistamme. Ja vaikka olin arvostanut asuinkumppaneitani jo aiemminkin, vasta silloin taisin tajuta, kuinka kovin kiitollinen heistä todellisuudessa olenkaan.
*
Suomessa kimppa-asuminen yhdistetään edelleen usein ajatukseen opiskelijasolusta, jossa kämppäkavereita ei tunneta, tiskejä ei tiskata ja jokaisella on oma vessapaperirullansa. Todellisuudessa se voi siis kuitenkin olla kaikkea muuta. Toivonkin, että asiaan alettaisiin vähitellen herätä laajemminkin, sillä erilaisilla yhteisöllisemmillä asumismuodoilla näyttäisi ainakin minusta olevan vain ja ainoastaan positiivinen vaikutus sekä yksilöiden elämään että ympäristöön.
Onneksi muutoksen merkkejä tuntuu myös olevan ilmassa. Suomessakin on rakennettu viime vuosina esimerkiksi yhteisöllisyyteen kannustavia kerrostaloja, joissa on yhteisiä tiloja ja joissa asukkaat saattavat vaikkapa laittaa ruokaa tai hoitaa puutarhaa yhdessä. Toivon, että vastaava kehitys jatkuu tästä eteenpäinkin, ja erilaisiin elämäntilanteisiin ja tarpeisiin sopivista kimppakämpistä tulisikin vähitellen normaalimpi asumismuoto.
Maapallo ei kestä sitä, että kökötämme kaikki omissa pienissä laatikoissamme, oman tavaravuoremme ympäröimänä — eikä sitä kestä kaikkien pääkoppakaan. Voisiko tällaisen asumisen aika siis olla jo ohi?
Millaisia ajatuksia yhteisöllisempi asuminen herättää? Kiinnostavatko kimppakämpät, vai tahdotko ehdottomasti asua yksin?
*
