Muotiteollisuuden tahti on viimeisen vuosikymmenen aikana ainoastaan kiihtynyt, mutta yhä nopeammalla syklillä kaupan hyllyille tiensä löytävien pikamuotivaatteiden rinnalle on noussut toinenkin kiinnostava ilmiö: tilauksesta valmistettavat vaatteet (englanniksi made to order).
Tilausvaatteet eivät ole asiakkaan mittojen mukaan valmistettavia, uniikkeja mittatilausvaatteita, vaan ne eroavat kaupan hyllyiltä ostettavista vaatteista vain siten, että vaatteiden valmistus aloitetaan vasta asiakkaan tehtyä tilauksen ja valittua vaatteeseensa haluamansa materiaalin (jos kankaan voi edes valita itse). Tuotantomäärät ovat pienempiä, mutta toisaalta ei synny myöskään ylituotantoa, joka on nykyisessä muotiteollisuudessa merkittävä ongelma. Monella on varmasti vielä tuoreessa muistissa uutiset, joissa kerrottiin Burberryn polttavan miljoonien edestä myymättä jäämiä tuotteita – eikä Burberry ole ekorikoksissaan yksin.
Nykyisen vaatteiden valtavan ylitarjonnan keskellä pienimuotoisempi ja hitaampi tuotanto tuntuu raikkaalta tuulahdukselta ummehtuneisiin tuotantotapoihin verrattuna. Monella tapaa pienimuotoinen vaatetuotanto on paluuta aikaan ennen vaatteiden massavalmistusta. Pienimuotoisempi tuotanto mahdollistaa jalansijan saamisen monelle aloittelevalle suunnittelijalle, joilla ei ole mahdollisuutta investoida tuotantoon valtavia summia rahaa. Samalla merkkien on mahdollista tarjota myös laajempia kokovalikoimia sen sijaan, että vaatteita tuotettaisiin eri kokoisina erilaisten enemmän tai vähemmän luotettavien ennusteiden perusteella.
Hurjimmissa tulevaisuudenvisioissa asiakkaat sovittavat itselleen sopivia vaatteita virtuaalisesti, jonka jälkeen ompelijarobotit valmistavat asiakkaan mittojen mukaan valmistetun tuotteen. Itseäni viehättää ajatus ihmisestä vaatteen takana. Pienimuotoinen tuotanto tapahtuu ihmisten ehdoilla ja valmista vaatetta voi joutua odottamaan viikkoja tai kuukausiakin. Odottaminen on kuitenkin mielestäni vain hyvä asia – ehkä harkitsemme hankintojamme pidempään, kun niitä ei saa heti käyttöön.
Tilausvaatteiden hinnat ovat pienistä tuotantomääristä johtuen valmisvaatteita korkeammat (tosin riippuu siitä, mihin vertaa!), mutta olen aikaisemminkin kehottanut ostamaan vähän liian kallista edullisen sijaan. Onneksi tilauksesta vaatteita valmistavien yritysten pienimuotoinen suosion kasvu viime vuosina osoittaa, että moni on valmis maksamaan vaatteistaan enemmän.
Kivoja tilausvaatteita valmistavat esimerkiksi helsinkiläiset Atelier Laleh ja Nokonen, tai esimerkiksi jo muutaman vuosikymmenen Englannin maaseudulla Norwichissa toiminut Old Town. Itselläni on kokemusta vain Old Townista, jonka valmistama musta jakku eksyy päälle harva se päivä, mutta haaveilen ensi kesäksi Atelier Lalehin kauniista pellavamekosta.
Omassa muotiutopiassani vaatteita valmistaisivat kuluttajia lähellä sijaitsevat, pienet ja vastuulliset valmistajat. Valmistajien ei tarvitsisi pyrkiä jatkuvaan kasvuun ihmisoikeuksien ja ympäristön kustannuksella, vaan tuottaa vain sen verran, että toiminta saadaan kannattamaan. Kuluttajia lähellä toimiminen luo myös merkityksellisiä asiakassuhteita ja mahdollistaa esimerkiksi uusien mallien tai värien ottamisen tuotantoon asiakkaiden toiveesta. Kasvottomien jättivalmistajien rinnalla tällainen tuntuu tervetulleelta.
Nettikauppa mahdollistaa toiminnan myös harvaan asutuilla seuduilla, joissa voi muuten olla hankalaa pyörittää yritystoimintaa, jonka asiakkaat ovat pääasiassa isoissa kaupungeissa – esimerkkinä tästä on vaikka Old Town, jonka toiminta on 90-luvulta asti pyörinyt pienessä kylässä Englannin rannikolla. Jossain villeissä unelmissa asun itsekin hirsitalossa ja valmistan naapurin mummojen kanssa yhteistyössä pientä vastuullista vaatemallistoa. Ehkä joskus!
Oletko koskaan kokeillut made to order –palvelua?
*
FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM
