Pelastuisiko maailma neljän päivän työviikolla?

Vähän vähemmän

Uusiseelantilainen firma Perpetual Guardian lähti maaliskuussa 2018 uskaliaaseen kokeiluun: kahden kuukauden ajan firman työntekijät tekisivät vain nelipäiväistä työviikkoa, mutta saisivat palkkaa viiden edestä. Kokeilun tulokset olivat lupaavia: työntekijät voivat paremmin, tekivät työnsä tehokkaammin ja olivat motivoituneempia. Tuottavuus firmassa ei laskenut, päinvastoin. Kun aikaa ei ollut tuhlattavaksi, työnteosta tuli fiksumpaa. Maratonikokouksia lyhennettiin ja häiriötekijöitä vähennettiin.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että harva ihminen pystyy keskittymään ajatusta vaativiin työtehtäviin muutamaa tuntia enempää. Aivokapasiteetti on rajallinen, vaikka työpäivä venyisikin molemmista päistä. Teemme 40-tuntista työviikkoa ilman, että kukaan kysyy miksi.

Vaikka kuukauden pituus perustuu kuunkiertoon, seitsemänpäiväinen viikko on ihmisten keksintö, samoin kuin se, että viikosta olisi työskenneltävä viisi päivää. Itse asiassa 40-tuntinen, viisipäiväinen työviikko tuli Suomessa voimaan vasta 1960-luvulla. Sitä ennen työpäiviä oli kuusi.

Teknologisen kehityksen on ennustettu vähentävän tarvetta työvoimalle, mutta ainakin tietotyössä teknologia on näkynyt lähinnä siinä, että on oltava jatkuvasti tavoitettavissa. Ei ihme, että burnoutit ja väsyminen yleistyvät.

Usein kuulee väitettävän, että kaltaiseni alle kolmekymppiset antaisivat työlle vähemmän arvoa kuin esimerkiksi elämyksille ja matkustelulle. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa: alle kolmekymppiset ylirasittuvat yhä lisääntyvissä määrin. Tunnistan itsekin tarpeen todistaa joustoilla ja ylitöillä olevansa työpaikan arvoinen.

Kun väsyminen työelämässä yleistyy ja kuluttaminen tällä tasolla kuin nykyään ei ehkä tulevaisuudessa ole mahdollista, herää kysymys: entä jos tekisimmekin vähemmän töitä?

Kovan työn tekemisen eetos istuu vielä niin tiukassa, että töiden vähentäminen tuntuu lähes kapinalliselta, etenkin jos työaikaa lyhentää vain siksi, että huvittaa. Tuntuu vähän jännittävältä edes kirjoittaa tällaista.

Vaihtaminen nelipäiväiseen työviikkoon ei toki ole taloudellisesti mahdollista kaikille. Työaikakeskusteluun osallistuvat usein lähinnä hyvin palkatut tietotyöläiset. Elintasomme on myös noussut sitä tahtia, että sen ylläpitämiseksi tarvitaankin vähintään 40-tuntista työviikkoa. Kaikkien työn vähentäminen herättää myös kysymyksen hyvinvointiyhteiskunnan kuluista: kuka maksaa palvelut, kun veropotti pienenee?

Silti on kiinnostavaa tarkastella työn tekemisen ja kuluttamisen tapoja ja pohtia, voisiko jotain tehdä toisin. Kun ilmastonmuutos huolettaa ja kuluttamista on tulevaisuudessa vähennettävä, pienemmät tulot ja lisääntyvä vapaa-aika vaikuttaa jopa järkevältä yhtälöltä. Enemmän aikaa opiskella, tehdä vapaaehtoistöitä, huolehtia läheisistä tai ihan vain lööbailla. Vähemmän rahaa matkustella ja shoppailla.

Kuulostaa aika mukavalta.

Olisitko sinä valmis tekemään lyhennettyä työviikkoa?

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Kommentit

Pinja Mitrovitch (Ei varmistettu) http://pinaycoco.fi

Moi!
Todellakin olisin valmis tekemään lyhyempää viikkoa ja ajoittain sitä teenkin.
Asiasta kirjoitti tänään myös juliaihminen ja hieno nähä, että nämä lyhyemmät työpäivät herättävät keskustelua. Itse en ajattele kummemmin aikaa, päiviä, viikkoa, kuukausia tai muutenkaan ajan määritelmiä. Ne aiheuttavat vain turhaa stressiä ja mielipahaa, mutta ymmärrän toki, että joku aikakäsitys on oltava. Mitä sinä ajattelet ajasta?

yst. Pinja // www.pinaycoco.fi

ReettaM
Vähän vähemmän

Moi! Oon samaa mieltä, tosi hyvä, että työstä ja uupumisesta kirjoitetaan rohkeasti.

Teen itse tällä hetkellä aika paljon töitä ja olen kokenut tärkeiksi selkeät jaot työhön ja vapaa-aikaan. Eli ei sähköpostia iltaisin, viikonloppuisin tai lomilla, ellei ole pakko (tässäkään asiassa ei tietenkään kiireisinä aikoina voi aina olla niin ehdoton). Varsinkin tällainen läppäritietotyö helposti valuu vapaa-ajallekin, koska rajat täytyy vetää itse. Joillekin toki vähän häilyvämpi työaika sopii paremmin, ja onneksi koko ajan on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan :) 

Kim (Ei varmistettu)

Todellakin suunnitelmissa olisi tehdä jopa kolmipäiväistä viikkoa, jos omalta alalta löytyisi tarpeeksi hyvin palkattu työ. Mutta omalla säästäväisellä elämäntavalla huonommallakin palkalla 4pv riittäisi ihan hyvin. Omat projektit ovat kiinnostavampia ja motivoivampia kun mikään palkkatyö voi koskaan olla, koska palkka luo myös tiettyjä odotuksia, joita harrastellessa ei ole.

oonaj
Vähän vähemmän

Mulla on ollut samansuuntaisia mietteitä - mäkin kaipaisin nimenomaan aikaa muille projekteille (niin vapaaehtoistyön kaltaisille yleishyödyllisille jutuille kuin ihan vaan lööbaamisellekin), ja koska olen todella pihi säästäväinen, nelipäiväinen työviikko riittäisi mun taloudellisiin tarpeisiin paremmin kuin hyvin. Niin sanottu elintaso voisi ehkä laskea vähän, mutta oon varma, että elämänlaatu kyllä paranisi ihan valtavasti.

Hypestar (Ei varmistettu) https://hypestar.blogi.net/blog/

Todellakin olen sitä mieltä että harkitsen tätä vakavasti.
Työ on tärkeää mutta niin on perhe, jaksaminen, vapaa-aikakin.
https://hypestar.blogi.net/blog/

ReettaM
Vähän vähemmän

Näinhän se on, elämässä on hyvä olla aikaa kaikenlaisille asioille! 

randolfinhipat

Olen tehnyt lyhyttä viikkoa viimeiset kymmenen vuotta. Ensin osa-aikatöinä opintojen ohella, ja sen jälkeen omasta tahdosta kahdessa eri työpaikassa. Edellisessä duunissa nelipäiväinen viikko olisi koitunut ongelmaksi yrityskaupan myötä, mutta lähdin alta pois toiseen duuniin. Nykyinen työpaikka on hyvin joustava työajan suhteen, vaikka teemme periaatteessa ysistä viiteen -toimistohommaa. Lyhyt viikko on jo pitkään on ollut minulle normi, siinä missä viisipäiväinen viikko on toisille normi. Lyhyellä viikolla voi olla myös työllistävä vaikutus: kun neljä työntekijää jättäytyy 80 % työajalle, voidaan palkata uusi työntekijä tekemään heiltä jäänyttä 80 % viikkoa! /Mertta

Kommentoi