Vaihda parempaan: Kangasnenäliinat
Helmikuussa blogissa on teemana lempeys. Millaisin pienin ja suurin tavoin voisimme olla vähän lempeämpiä ympäristöllemme ja oppia ottamaan itsekin vähän iisimmin? Teemaan sopivasti aloitamme kuukauden polkaisemalla käyntiin Vaihda parempaan -nimisen postaussarjan, jossa jaamme pieniä ekotekoja, joiden avulla pyrimme eroon kertakäyttökulttuurista ja samalla parannamme myös omaa elämänlaatuamme. Ensimmäisenä esittelyssä flunssakauden pelastajat: kangasnenäliinat.
Joitakin vuosia sitten heräsin siihen, miten hullua kertakäyttöisten tavaroiden valmistaminen oikeasti on. Onneksi vaikuttaisi siltä, että kertakäyttökulttuurin aika on jäämässä taakse, ja EU-komissio haluaa esimerkiksi kieltää kertakäyttömuovit vuoteen 2030 mennessä. Pieniä askelia siis otetaan koko ajan. Samalla pyrin itsekin hankkiutumaan eroon turhan roskan tuottamisesta vaihtamalla erilaisista kertisesineistä kestävämpiin versioihin.
Yksi tällainen tekemäni pieni mutta kaikin tavoin positiivinen muutos on ollut kangasnenäliinoihin vaihtaminen. Nenäliinoissa minua on harmittanut aina se, miten vähälle käytölle ne oikeasti jäävät. Mitä järkeä on valmistaa tuotteita, joihin pyyhkäistään nenä kerran tai pari, ja sitten ne heitetään roskikseen? Monessa paikassa nenäliinoja ja esimerkiksi talouspaperia ei saa edes laittaa biojätteeseen.
Kun sitten löysin kirppikseltä pinkan kauniita vanhoja kangasnenäliinoja, hurahdin ihan täysin. Niitä syksyn ja talven flunssakauden käytettyäni olen vakuuttunut, että kyseessä on oikeasti täydellinen tuote: ne ovat kauniita, nenälle hellävaraisia, ja (erityisesti käytettyinä ostettuina tai kierrätetyistä kankaista valmistettuina) huomattavasti paperiversiota ekologisempia. Bonusta on myös se, että jos kangasnenäliina unohtuu taskuun ja joutuu pesukoneeseen, siitä ei seuraa kauseaa nöyhtää kaikkiin vaatteisiin. Win-win! Ja jos liina jossain vaiheessa kuluu niin puhki ettei siitä enää ole käyttöön, sen voi viedä tekstiilinkierrätykseen.
Lipastoni laatikosta löytyy tällä hetkellä kymmenisen kangasnenäliinaa, joita pesen säännöllisesti kuumissa lämpötiloissa esimerkiksi lakana- tai pyyhepyykin seassa. Olen haalinut ne kirpparilta ja kierrätyskeskuksista, mistä niitä löytyy yllättävän usein, kunhan vain tajuaa penkoa tyynyliina- ja pannulappukoreja.
Lisäksi sain tädiltäni lahjaksi kauniin, kirjotun nenäliinan, jonka hän oli aikoinaan saanut omalta mummoltaan, siis minun iso-isoäidiltäni! Tällä hetkellä farkkujeni takataskussa majaileva liina on nyt taas säännöllisessä käytössä – ja hoitaa hommansa edelleen loistavasti, kuten on hoitanut jo useamman sukupolven ajan.
Samaa ei todellakaan voi sanoa paperinenäliinoista.
Millaisia pieniä, kestävämpiä valintoja te olette tehneet?
FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM