Voisitko vuokrata vaatteesi?
Miltä vaatekaappisi näyttää tulevaisuudessa? Veikkaan, että aika erilaiselta kuin nyt. Emme yksinkertaisesti voi jatkaa vaateshoppailua nykyiseen tahtiin. Halpamuodin hinta on liian kova: sen lisäksi, että hikipajoissa rikotaan ihmisoikeuksia, muotiteollisuus tuottaa tällä hetkellä 10 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Jos asialle ei tehdä mitään, vuoteen 2050 mennessä sen osuus päästöistä saattaa kivuta 25 prosenttiin. Myös ilmastonmuutoksella tulee olemaan väistämätön vaikutus vaatteisiimme, kun esimerkiksi vaateteollisuuden eniten käyttämä materiaali, puuvilla, kallistuu sen viljelyn vaikeutuessa alati pahenevan vesipulan takia.
Vaatteiden ostaminen – ja omistaminen – entiseen tapaan ei siis voi enää jatkua. Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että tulevaisuudessa vaatteiden(kin) kohdalla saatetaan siirtyä yhä enemmän jakamistalouteen, jossa vaatteita vaihdellaan ja esimerkiksi vuokrataan. Olisitko sinä valmis jakamaan vaatteesi muiden kanssa?
Tämä muutos on jo selvästi käynnissä, mikä näkyy Suomessakin esimerkiksi erilaisten vaatelainaamojen kasvussa. Vaatepuun ja Vaaterekin kaltaiset paikat lainaavat kuluttajalle vaatteita kuukausimaksulla, jolloin omaan garderobiin saa vaihtelua ilman että ostamme jatkuvasti uutta. Vaatelainaamoista voi myös lainata vaatteita kertamaksua vastaan, mikä vähentää tarvetta ostaa vaikkapa yksittäistä juhlatilaisuutta varten asuja, jotka sitten jäävät kaappiin pölyttymään.
Lainaamisen lisäksi olen törmännyt myös ajatukseen vaatteiden liisaamisesta. Esimerkiksi hollantilainen Mud Jeans -merkki valmistaa farkkuja, joita kuluttaja ei varsinaisesti osta, vaan liisaa ne firmalta: housuista maksetaan 7,50 euron kuukausimaksua vuoden ajan, ja vuoden kuluttua farkut voi joko pitää, palauttaa tai vaihtaa uuteen liisattavaan pariin.
Siinä missä halpamuotiketjut valmistavat huonolaatuisia vaatteita mahdollisimman halvalla ja pesevät kätensä tuotteistaan viimeistään sillä hetkellä kun asiakas astuu ulos kaupasta uudet vaatteet kassissaan, tässä Lease a Jeans -mallissa firma ottaa vastuuta tuotteistaan ja niiden materiaalien edelleenhyödyntämisestä. Kun kuluttaja ei osta tuotetta vaan vuokraa sen, raakamateriaalit ikään kuin säilyvät yrityksen omistuksessa: kun kuluttaja sitten kyllästyy farkkuihinsa tai ne menevät rikki, niitä ei nakata omaan roskikseen vaan ne palautetaan Mud Jeansille, joka hyödyntää materiaalin uusien housujen valmistamisessa.
Tämä on todella oleellinen juttu, sillä kierrättämällä kuituja säästetään valtavasti luonnonvaroja: esimerkiksi suomalainen Pure Waste on laskenut, että yhden t-paidan tekeminen kierrätyskuiduista säästää 2 700 litraa vettä verrattuna neitseellisestä puuvillasta tehdyn paidan valmistamiseen. Samalla logiikalla on helppo ymmärtää, ettei meidän kaikkien missään nimessä kannata omistaa kymmeniä farkkupareja ja tusinoittain t-paitoja, jotka suurimman osan ajasta vain lojuvat kaapissamme käyttämättömänä, vaan jakaa vaatteemme muiden kanssa, jolloin vaatteita tarvitsisi valmistaa huomattavasti nykyistä vähemmän.
Vaatelainaamot ja Mud Jeansin liisaamisohjelman kaltaiset aloitteet ovatkin varmasti vaatemaailman tulevaisuutta. Mielestäni meidän tulisi myös jouduttaa tätä muutosta vaatimalla aktiivisesti vaatevalmistajilta vastuun kantamista tuotteistaan ja niiden ympäristövaikutuksista. Lisäksi meidän kuluttajien tulee opetella eroon halusta omistaa mahdollisimman paljon kaikkea ja sen sijaan oppia entistä valmiimmaksi jakamaan muiden kanssa omastamme – mukaan lukien vaatteistamme.
Miltä tällaiset trendit kuulostavat? Olisitko valmis lainaamaan tai vuokraamaan vaatteesi?