Tähtihetkiä elämässä: Tindertreffit, jotka eivät niin menneet putkeen ja ne treffit jotka menivät

Viikonloppuna kaksi ystävääni selasi Tinderiä ja minä uteliaana halusin nähdä, millainen Tinder on nykyään. Poistin oman Tinderini vajaa vuosi sitten. Halusin kuitenkin tietää, onko Tinderissä sama meininki, kuin silloin, kun sitä itse selailin (lue: pelailin).

Mieleeni muistui omat Tinder-treffiajat. Siis sitä, minkälaista säätöä se loppupeleissä olikaan saada aikataulut mätsäämään mätsin kanssa kömpelöistä keskustelun aloituksista puhumattakaan.

Tässä kooste muutamista treffeistä, joille ei tullut jatko-osaa:

Olin jutellut jo hetken aikaa erään herran kanssa, jonka kanssa sitten päädyimme arvovaltaisille treffeille. Kyseinen herra saapui treffeille noin 20 minuuttia liian myöhässä treffipaikaksi sopimaamme kahvilaan. Sitä ennen hän kuitenkin laittoi kohteliaasti viestin, jossa kertoi että on myöhässä. Kuitattuani asian, hän laittoi viestin, että voisinko ostaa hänelle kahvin jo etukäteen, ettei joudu odottelemaan.. Noh (tyhmänä) kohteliaana, ostin. Koko treffit kuluivat oikeastaan siihen, kuinka herra kertoi itsestään. Treffien päätyttyä tiesin hänen kengännumeronsa (joka oli iso), urapolkunsa, asuntonsa kunnostamiprojektin, sekä kaikki viimeisen vuoden aikana käydyt matkat ja kauppalistan. Hän ei tiennyt minusta yhtään mitään, sillä joka kerta, kun olin sanomassa jotakin, herra puhui päälleni. Treffien päätyttyä olin aivan hiestä märkä, sillä olin miettinyt viimeisen TUNNIN ajan, että miten pääsen tilanteesta pois. Herra päätti treffit sanomalla minulle, että näkisimmekö vielä uudestaan, kun meillä näkyi juttu luistavan. Olin niin sanaton, että sain sanottua vain, että mun bussi lähtee kohta ja pakenin paikalta.

Erään toisen herran kanssa sovimme treffit hänen luokseen, sillä hän kertoi tehneensä ruokaa. No, ei ollut ruokaa. Kun kysyin, että eikö hän ollutkaan tehnyt ruokaa, hän totesi, ettei jaksanutkaan ja kysyi, että eikö voitaisi mennä vain suoraan jälkiruokaan.Olin sitten skipannut opiskelijaravintolaruokailuni tätä herrasmiestä varten, joka sitten halusi jälkiruokailla vain kanssani. Katsoin kelloa ja totesin, että kerkeän vielä mennä opiskelijaravintolaan syömään ruokaa, koska jälkiruoka tuollaisen älykääpiön kanssa ei kiinnosta.

Eräs tyyppi puhui niin paljon superruuista ja fitneksestä, että hän oli aivan liian terveellinen minulle.

Miehet puhuvat usein siitä, ettei nainen näytä luonnossa yhtään siltä miltä kuvissa. Tai että joillain naisilla saattaa olla niitä parin vuoden takaisia kuvia, joissa oli vielä fit ja healthy, mutta yhtäkkiä kroppaan olikin kertynyt maallista hyvää. NOH, näin saattaa tapahtua myös naistinder-treffaajille. Nimittäin…. En ollut tunnistaa erästä henkilöä, joka istahti eteeni kahvilan pöytään. Elopainoa herralle oli kertynyt viimeisemmän Tinder-kuvan jälkeen noin 30 kiloa, eikä hänen tukkansa tai partansa ollut nähnyt kampaajan trimmeriä muutamaan kuukauteen. Koko treffien ajan olisi tehnyt mieleni kysyä herralta, että koska hän on viimeksi päivittänyt Tinder-profiilinsa kuvat. Oloni oli petetty, enkä tiennyt miten olisin asian hänelle kertonut. Tuli olo, etten voi olla niin pinnallinen, että välittäisin noin paljon ulkonäöstä, mutta kyllä.. Ensinnäkin tuli olo, että herra on epäluotettava. Meni maku koko hommasta.

Eräille treffeille saavuin itse myöhässä, koska olin krapulassa. Haisin varmaan vanhalta viinalta, vaikka olin käynyt suihkussa ja pessyt hampaani useampaan otteeseen.. En muista treffeistä mitään, sillä pohdin mielessäni koko ajan sitä, että luuleekohan treffiseurani minun olevan alkoholisti. Eipä tullut uusia treffejä.. Heh.

Mun Tinder-treffiuralleni kuitenkin tuli hassu ja tosi ihana loppu. Tapasin nimittäin nykyisen kumppanini juurikin siellä. Itse pahaisessa: Tinderissä. Poikkeavaa tässä THE Mätsissä oli se, että tapasin hänet samana päivänä, kun oltiin mätsätty. Varmaan parin tunnin sisällä, kun The MÄTS oli tapahtunut.En siis aikaillut. En ehtinyt luomaan kyseisestä henkilöstä mitään ennakko-odotuksia tai illuusioita. Eikä hänkään minusta. Kaikki tuntui olevan kovin luonnollista. Saattoi ehkä myös johtua siitä, että olin jäätävässä flunssassa ja ei muuten paljoo pysyny meikkivoiteet nenässä. Mun klyyvari oli punanen ja kuiva ja sitä piti niistää 5 minuutin välein.Glamour oli siis kaukana, mutta eipä sitä tarvitakaan hyvään ihmissuhteeseen.

Suhteet Parisuhde Seksi Höpsöä

Pää pystyyn ja muita ärsyttäviä lausahduksia masentuneelle

”Mä tiedän miltä susta tuntuu”, sanoi kaverini, joka ei ole koskaan ainakaan myöntänyt olleensa masentunut. Olisi tehnyt mieli vastata, että no et vittu tiedä. Mutta en vastannut. Hän jatkoi, että nyt vaan nostat pääsi pystyyn ja niistät nenäsi. Saman keskustelun aikana hän totesi, että elämä on liian lyhyt murehtimiselle.

 

Tuntui vähän kolkolta tuon keskustelun jälkeen. Koko suru ja paskat tunteet olivat sillä sekunnilla sysätty kaksin verroin harteilleni ja kuuntelijan rooli oli muuttunut täysin neuvojan rooliksi. Ei tuntunut kivalta. Ehkä masentuneen läheisen kohtaaville olisi hyvä antaa muutamia vinkkejä: jos et osaa kuunnella, sinun ei tarvitse. Vie masentunut vaikka kävelylle tai kahville. Neljän seinän sisältä poistuminen tekee kamalan suuria ihmeitä. Makroliikkeet aiheuttavat hormonitasolla mikroliikkeitä ja saa aikaan edes pikkusen hyviä fiilareita. Tai ainakin vähentää pahaa oloa. Mutta älä vittu neuvo.

 

Masennus on vähän eri juttu, kuin depressiivinen tunne. Muistan yhdenkin hetken viime syksyltä, kun oli ollut ihan okei olo. Mutta sitten ihan yhtäkkiä puun takaa ilmestyi se musta peitto, joka kääri minut sisäänsä. Sitä ei voinut estää mitenkään. ”Yritä ajatella mukavia asioita” Ei tullut yhtäkään mukavaa asiaa mieleen. Mietin, mitä asioita ihmiset yleensä kokevat mukaviksi, mutta ne eivät tuntuneet mukavilta siinä hetkessä. Ne eivät tuntuneet miltään. Asiat, jotka olivat hyvin, muuttuivat itseäni vastaan: En minä kelpaa. En minä osaa. Ei se kuitenkaan tykkää, kunhan esittää vain. 
En uskonut itseeni. En uskonut kehenkään. 
Hoin mielessäni sitä lausahdusta, jonka terveydenhoitaja oli minulle sanonut. ”Tee itsellesi mieleisiä asioita.” Purskahdin itkuun. En yksinkertaisesti tiennyt, mistä minä tykkään. Mitkä ovat mieleisiä asioita minulle. Se tosin oli pysäyttävää ja juuri oikeat sanat.

 

img_4381.jpg

 

Vaikka olen nykyään ihan hyvässä kunnossa jo, masennus tuntuu kolkuttelevan ovella aina välillä. Varsinkin silloin, kun pitäisi tehdä päätöksiä. Se on hitsin vaikeaa. Negatiivisuuden kehästä kiinniottaminen on kamalan helppoa. Varsinkin, kun tuntuu, että viuhdon itseäni kelpaamattomuuden ruoskalla päivästä toiseen. Riipun ajatuksessa, että pitäisi saada enemmän aikaiseksi ja tartun kiinni niihin keloihin, mitä en ole saanut aikaiseksi, vaikka olisin saanut kamalan paljon päivän aikana aikaiseksi. Tyytymättömyys lisää tyytymättömyyden tunnetta entisestään. Siitä tulee päätunne, vaikka asiat olisivat kamalan hyvin. Masennus vie mukanaan. Se ruokkii itseään.

 

Masennus kurittaa minua edelleen kamalan paljon. Se yhdistettynä kunnianhimoon on ihan killeriyhdistelmä. Kun yrittää samaan aikaan saada kamalan paljon aikaan, mutta ei kuitenkaan ole tyytyväinen itseensä tai saavutuksiinsa, ei ole koskaan tyytyväinen. En ole siis koskaan onnellinen. 
Yhtenä päivänä kun olin ollut koulussa ja menossa töihin ja kuuntelin kaverini selitystä siitä, miten hän on tehnyt jo kaikki koulutehtävänsä, mietin: ”Tuo on ollut jo noin tehokas ja minä en.” Siinä samassa ymmärsin vertailevani itseäni muihin sillä mentaliteetillä, että ajattelin jo valmiiksi olevani epätehokas luuseri.

 

”Se mikä ei tapa, vahvistaa.”

 

…Ei, vaan se ahdistaa. 

Hyvinvointi Mieli