Viime aikoina katsottua: Yllätyksiä ja lempisarjoja
Killing Eve (HBO Nordic) Usein, jos jotain sarjaa hehkutetaan aivan hirveästi enkä ole heti mukana hurrausjoukoissa, alan vierastaa sarjaa, vaikka se varmasti minulle toimisikin. Pyristelin pitkään myös tätä BBC American sarjaa vastaan, mutta sen lyhyt kahdeksanjaksoinen formaatti ja suuret kehut houkuttelivat viimein kokeilemaan ja saman tien ahmimaan koko ensimmäisen kauden.
Nimiroolissa nähtävä Sandra Oh (Grey’s Anatomy) teki historiaa Emmy-ehdokkuudellaan, ja hänen hahmostaan ollaan virkistävästi alleviivaamatta aasialaistaustaa. Oh’n lisäksi sarjassa huikean monimuotoisen roolin tekee Even jahtaamaa rikollista esittävä Jodie Comer (The White Princess). Kutkuttavalle sarjalle on luvassa jatkoa, sillä uusia jaksoja on kuvattu pitkin syksyä ympäri Eurooppaa.
The Bold Type (Yle Areena) Edellisessäkin katsauksessa katselin tätä sarjaa, mutta nyt Yle Areenassa on katsottavissa myös sarjan 2. tuotantokausi. Tämän uusimman julkaisun jälkeen Suomessakin ollaan tasoissa alkuperäisjaksojen kanssa, ja ensi kesänä Yhdysvalloissa nähdään sarjan uudet 3. kauden jaksot.
Minun on vaikea itsekin ymmärtää, miksi tämä sarja on kolahtanut niin kovaa, mutta sen lisäksi, että sarja on ihanan näyttävä vaatteineen ja toimistoineen, on tarinat hyviä ja samaistuttavia, ja hahmot on näytelty erinomaisen realistisesti. Nuorten naisten elämä näytetään monesti televisiossa liian yksiulotteisesti, ja on ollut hyvä nähdä sarja, jossa voidaan olla onnellisia ja surullisia, tyytyväisiä ja tyytymättömiä, sekä täydellisen tuntuisia mutta myös virheiden värittämiä.
Ehkä kertoo jotain nuoriin naisiin taotusta riittämättömyyden ja pinnallisuuden tunteesta, jota sarjassakin hienosti kuvataan, että en meinaa uskaltaa sanoa, että tämä taitaa olla viime aikojen ehdoton lempisarjani.
black-ish (Viaplay) Kevyttä komediakatsottavaa on löytynyt parin vuoden takaisista jaksoista, joissa sarjan tapaan käsitellään niin hauskoja kuin vaikeitakin asioita. On aika jännää, miten perinteisessä sitcom-formaatissa toimiva komediasarja pystyy käsittelemään niin syviä aiheita, mutta hyvin tehdyn komedian puitteissa pystyy moneen asiaan. Ja tämä sarjahan menee aivan suoraksi draamaksi esimerkiksi käsitellessään Trumpin presidenttivoiton jälkeisiä tunnelmia. Nämä 3. kauden jaksot innoittivat minut myös kirjoittamaan jokin aika sitten sarjoista bongattavista Suomi-sisustuksesta!
Sweetbitter (C More) Viime keväänä ensi-iltansa saanut draamasarja kertoo ravintolamaailmasta ja tarkemmin sanottuna yhden huippuravintolan henkilökunnasta. Nuori Tess muuttaa New Yorkiin takahikiältä aloittaaksen vihdoinkin oman elämänsä, mutta nopeassa tahdissa on vaikeaa pysyä.
Sarja kiinnitti huomioni sen sivuosassa nähtävän Caitlin FitzGeraldin (Masters of Sex) takia, mutta sitten ihastuin Tessiä esittävän Ella Purnellin olemukseen sekä sarjan erikoiseen nimeen. Sarjassa on tiettyä synkkyyttä, mikä on oudossa tasapainossa Tessin viattomuuden ja toiveikkuuden kanssa. Kiehtovat hahmot saavat painamaan play-nappia uudestaan ja uudestaan.
Shakespeare & Hathaway (Yle Areena) Katson aamupalani ratoksi sarjoja iPadilta, ja jotenkin ihmeellisesti päätin laittaa tämän englantilaissarjan pyörimään. Yleensä katson enimmäkseen englantilaisia pukudraamoja, mutta tämä sarja on englantilainen rikosmysteerisarja, johon on heitetty höysteenä sopivan reippaasti komediaa. Epäsuhtainen mutta toimiva etsiväpari ratkoo rikoksia Stratford-upon-Avonin pikkukaupungissa, joka tunnetaan etenkin William Shakespearen syntypaikkana. Hassua, miten joku sarja voittaa puolelleen saman tien, vaikka sen tyylisiä sarjoja ei muuten katsoisi. Toisaalta, ei tällaisia sarjoja muitakaan mielestäni ole.
Rouva Ministeri (mtv) Aivan parasta lääkettä stressaavan elämän keskellä on ollut lempisarjan uudet jaksot. Viime talven ja kevään aikana Yhdysvalloissa nähdyt Madam Secretary -jaksot ovat taattua lämminhenkistä mutta todentuntuista draamaa kulissien takaa. Ihanaa!
Huomasitteko muuten, että MTV:n Katsomo-suoratoistopalvelu on uudelleen brändätty mtv-nimiseksi? Sisältö on sama.
Vain elämää (Ruutu) Uusiin 9. kauden jaksoihin oli hyvä jatkaa innostuttuani alkusyksystä katsomaan edellisen Espanja-kauden jaksot putkeen. Tämä uusin kausi on hyvä ja toimiva. Laulut oli hyviä, tyypit oli hyvä. Koko kauden minun mielestäni voitti Pepe Willberg, joka tulkinnoillaan voitti lähes jokaisen jakson. Vaikka jonkun artistin tulkinnat eivät olisikaan olleet makuuni, valloittivat kaikki ihmisinä ruudussa. Silti ohjelmalle toivoisi hitaampaa tahtia kausiin, ettei katsojien ähky jatkuisi. Ja loppuuhan meiltä pian artistitkin.
Muuten katselen tällä hetkellä säännöllisen epäsäännöllisesti ainakin seuraavia sarjoja: UnREAL, Supergirl, Vanity Fair (Turhuuden turuilla), Magnum P.I. ja New Amsterdam.
Mitä SINÄ olet katsonut viime aikoina?
Kuvat: HBO Nordic, Freeform, ABC, C More, Yle Kuvapalvelu/ Mark Bourdillon, CBS, Nelonen/ Petri Aho.