500 nenäliinaa ja 12 litraa multaa
Flunssa kaatoi tämän naisen sänkyyn koko viikonlopuksi, kuin parempikin rakastaja. Tämän olisin tosin mieluummin jättänyt välistä. Villi ja terve taapero, nuhakuume ja työmatkalla oleva mies ei ole paras yhdistelmä. Onneksi oma äiti tuli apuun ja vei lauantaina taaperon ulos leikkimään, jotta sain levätä. Sunnuntain ja lauantain välisenä yönä mies palasi kotiin flunssaisena. Kahdestaan on kuitenkin helpompi jaksaa viihdyttää lasta, vaikka sitten sairaanakin. Olen nauttinut ylellisistä öistä omassa rauhassani, kun mies komensi minut kotoa pois olevan esikoisen sänkyyn nukkumaan. Minä sain nukkua pidempään ja yskimiseni ei herättänyt taaperoa. Kaikki voittaa (paitsi mies, mutta hän nukkuukin hyvin työmatkoilla ollessaan!) Tänään ja eilen olo on ollut jo huomattavasti parempi. Jopa siinä määrin, etä tekee mieli puuhailla keskeneräisten asioiden kimpussa.
Mies vei taaperon leikkimään ja minä suuntasin vihreiden rakkaittemme pariin. Meillä ei ole parveketta, eikä sen paremmin omaa pihaakaan, joten kasvirakkauttani toteutan huonekasvein. Viimeksi kukkien mullat on vaihdettu kaksi vuotta sitten, kun olin raskaana. Oli siis korkea aika vaihtaa mullat ja siirtää osa kasveista suurempiin ruukkuihin. Samalla vaihdoin uusimpien tulokkaiden kammottavat muoviruukut mukavampiin.
Suosin kestäviä kasveja. Vaikka rakastankin kasvejani paljon, on kykyni muistaa säänölliset kastelut varsin rajallinen – etenkin villin taaperon kanssa. Muistikapasiteettini tuntuu olevan kodinhoidon suhteen koko ajan täysin äärirajoilla. Syytän siitä kertynyttä univelkaa! Töissä hoidan hommani skarpisti, mutta kotona alkaa sitten rapista esimerkiksi siitä kukkien kastelutiheydestä. Nyt työrupeaman aikana on kasvit jääneet lähes kokonaan hoitamatta, mutta onneksi ruukuissa onkin kasvimaailman karpaaseja, jotka kuin ihmeen kaupalla ovat selvinneet hengissä.
Ruukuista löytyy mm. yuccapalmu, rahapuu, kultaköynnös, peikonlehti, traakkipuu, liuska-aralia ja mysteerinen mini-huiskula, jonka esikoinen kaksi vuotta sitten valitsi itselleen puutarhamyymälästä.
Ruukkujen suhteen suosin yksinkertaisia terrakottaruukkuja paitsi niiden vakaan saatavuuden, kokovaihtoehtojen ja edullisen hinnan lisäksi myös siksi, että ruukun väri korostaa kauniisti kasvien vihreää ja sulautuu neutraaliutensa vuoksi sisustukseen kuin sisustukseen (vuosien varrella sisustustyylini on vaihdellut rajusti laidasta toiseen). Esikoisen huoneessa kasvit on muista poiketen sinkkiämpäreissä. Poika pitää kovasti ämpäreiden ulkonäöstä, ja niiden edut on aikalailla samat kuin terrakottaruukuissakin, joten mikäs siinä. Uusien multien lisäksi painoin ruukkuihin vielä helposti käytettävät ravinnepuikot. Ravinnepuikot liukenevat kasteluveden mukana hiljalleen vapauttaen kasvin käyttöön sopivan määrän lisäravinteita, ja minä säästyn lotraamasta ravinneliuosta kasteveteen. Sitten noin kuuden viikon päästä ruukkuihin tökitään taas uudet puikot.