Puhutaan rahasta: Tulotasosta ja sen kehittymisestä
Tämä postaus on kommentti Julian blogitekstiin Näin tulotasoni on noussut (ja tämä se on nyt). Kommentistani tuli lopulta niin pitkä, että päätin sitten julkaista sen täällä omalla puolellani.
Jee! Puhutaan rahasta. Luin juuri kirjan, jossa todettiin, että tutkimusten mukaan miehet puhuu ystävien kesken enemmän rahasta kuin naiset. Minä uskon, että avoin keskustelu rahasta nostaa lopulta meidän kaikkien taloudellista asemaa ja osaamista. Vaikka täytyykin myöntää, että tämän kirjoittaminen tuntuu kamalan henkilökohtaiselta ja häepeälliseltäkin. Siitäkin huolimatta, että vapaa-ajallani luen mielelläni taloutta käsitteleviä kirjoja ja koen tärkeäksi talouden hallinnan opettelun ja tavoitteellisuuden.
Minusta tuli äiti jo 21-vuotiaana, joten en ole koskaan ehtinyt elää sitä huoletonta ”olen vastuussa vain itsestäni”-vaihetta, jolloin saa kerättyä pesämunaa tulevaa varten. Opiskeluaikana olen työskennellyt mm. vaatekaupoissa, akrobaattina ja tanssijana, sekä akrobatiaopettajana. Olen omalla työlläni sekä vanhemmilta saaduilla avustuksilla saanut elätettyä itseni ja lapsen läpi opiskelija vuosien, mutta säästöjä olen saanut kerättyä vain lyhyen tähtäimen suunnitelmiin (esimerkiksi niin, että saan kesän palkoilla paikattua talven rahapulaa, kun en opintojen ohella yksinhuoltajaäitinä ole voinut tehdä töitä kuin parina päivänä viikosta). Valmistuttuani yliopistossa sain pian toisen lapseni. Lapsen saaminen on molemmilla kerroilla pitänyt minut pois työelämästä yli vuoden, jopa kaksikin vuotta. Ensimmäisen lapsen saaminen myös myöhästytti mahdollisuuksiani aloitta yliopisto-opinnot. Ura kehitykseni ei siis todellakaan ole ollut koko ajan nousujohteinen ja taloudellinen tilanteeni on vasta viimeaikoina noussut opiskelijabudjetilla kituuttamisen yläpuolelle.
Minä olen koulutukseltani FM ja pääaineena olen opiskellut teatteritiedettä. Kulttuurialalla palkat on tunnetusti verrattain pienet ja työt pätkittäisiä. Tällä hetkellä olen työssä, johon olen railakkaasti ylikoulutettu. Valitsin kuitenkin mielummin tarjotun työn kuin työttömyyden, kun minua pyydettiin tähän pestiin. Palkkani on noin 2500€/kk täysipäiväisestä työstä. Se on mielestäni todella vähän ja olen huomannut, että tarvitsen työhöni enemmän sisältöä, jotta voin hyväksyä ajalleni noinkin pienen korvauksen. Kokisin palkan riittäväksi, jos saisin tehdä työn edes osittain kotoa käsin tai lyhennettyjä päiviä/työviikkoa. Tämän työn ohella olen jo tehnyt yksittäisiä tunteja ensi vuoden työtäni varten. Nämä lisäansiot tuovat kuukaudessa noin 50-200€ lisää kuukausipalkkani päälle. Verojen jälkeen käteeni jää kuitenkin vain alle 2000€/kk. Ensi vuonna muutamme pois Helsingistä mikä selkeästi vaikuttaa myös palkkauksen tasoon. Olen ensi vuonna koulutustasoani vastaavassa mielenkiintoisessa työssä. Kuitenkin kuukausipalkkani on silloinkin vain noin 2600€/kk. Onneksi silloin asumiskustannukset ovat myös useita satoja vähemmän kuin nyt. Tuottoisinta työtä olen tehnyt tuntipalkalla pätkissä suuressa talossa Helsingissä, jolloin täyttä työpäivää tehdesä palkkani nousi yli 3000€/kk. Tuo parhaiten palkattu työ on sattumalta myös toiveammattini, mutta pienten lasten ja mieheni iltoihin painottuvan työn vuoksi olen joutunut siirtämään toiveitteni tavoittelua hieman tuonnemmaksi. Nyt koen tärkeimmäksi sen, että lapsillamme on toinen vanhemmista iltaisin kotona hoitajan sijaan ja se, ettei pienempi joudu vuoropäiväkotiin. Minulle perhe on töitä tärkeämpi. JA toisaalta onhan meitä tässä kaksi elättäjää.
Tulevaisuudessa toiveeni on kuitenkin parantaa taloudellista tilannettani huomattavasti. En puhu tässä monikossa, vaikka toki tämä taloudellisen tilanteen kohentuminen koskisi koko perhettä. Ensimmäinen tavoitteeni onkin nostaa kuukausittaiset ansioni yli 3000€. Haluan taidoilleni ja ajalleni sellaisen rahallisen ja sisällöllisen vastineen, että koen työnteon mielekkääksi. Olen säännölliseten palkkatulojen myötä myös viimein saanut laitettu säännöllisesti rahaa säästöön sekä ASP-tilille ja säästötilille, että pieniin sijoituksiin. Haluaisin myös pystyä tekemään jonkinlaista hyväntekeväisyyttä, mikä on tällä hetkellä mahdotonta sekä rahan että ajan osalta. Tavoitteeni on sellainen taloudellinen tilanne, että osa tuloistani tulee palkkatyönulkopuolelta, jotta työttömyys tai sairastuminen eivät kaataisi taloutta. Kaipaan elämääni vapautta valita työaikaani joustavammin. En halua lojua työpaikalla silloin, kun minulle ei siellä ole varsinaista työtä. Olen tehokas työskentelijä ja toivon, että tehokkuuteni on hyödyksi paitsi minulle (sisäinen motivaatio työhön, palkka ja vapaa-aika) myös työnanatajalleni (hyvä työnjälki, nopea ja tarkka toteutus, motivoitunut työntekijä).
Nyt, jos keksisin vielä jonkin nasevan loppukaneetin tähän, niin kirjoittaisin sen, mutta koska tämä on kirjoitettu hetken mielijohteesta ja mitään järkevää ei tule juuri nyt mieleeni, jää tämä loppu nyt näin töksähtäväksi.
Lue myös:
Puhutaan rahasta: Penninvenytysvinkkejä opiskelijabudjetilla elämiseen
Puhutaan rahasta: Elämää epäsäännöllisten tulojen kanssa