Mitä 33 vuodessa oppii?
Täytin viime viikolla 33 vuotta. Tässä muutamia vuosien varrella opittuja asioita.
Kannattaa mennä aikaisin nukkumaan, paitsi jos on hyvä syy valvoa. Olen onnellisin hyvien yöunien jälkeen. Minulle luonnollisin rytmi tuntuisi olevan nukkumaanmeno klo 22-23 ja herätys klo 6-7. Joskus on kuitenkin iltoja, jolloin kannattaa valvoa vähän pidempään. Hyviä syitä on esimerkiksi yhteinen aika oman kullan kanssa, rakkaiden ystävien näkeminen ja ensi-illat. Asioita, joiden takia ei kannata valvoa on TV, some, työasiat, rahahuolet, sydänsurut yms. sellainen, joka voi odottaa tai jolle et valvomisen aikana kuitenkaan tehdä mitään.
Happinaamari on laitettava ensin itselle ja sitten vasta autettava muita. Tämän olen oppinut kantapään kautta ja tottapuhuen opettelen yhä. Vaikka kuinka haluaisi auttaa kaikkia tai tehdä omien rakkaittensa elämän helpommaksi, on ensin pidettävä huolta itsestään. Sairaana tai uupuneena ei voi auttaa muita.
Yksin on kivaa. Joskus parasta aikaa voi viettää myös itsensä kanssa. Voi hetken aikaa tehdä mitä huvittaa, juuri sillä aikataululla kuin haluaa. Kun oppii viihtymään hyvin itsensä kanssa, on hyvää seuraa tarjolla koko loppuelämäksi.
Tylsyys on voimavara. Voi kuinka paljon kaipaankaan niitä aikoja, kun ehti tulla tylsää. Tylsyys tarkoittaa sitä, että kaikki työlistan asiat on jo tehty ja on ehtinyt levätäkin riittävästi. Ja kun tylsyys on jatkunut riittävän kauan luova mieli alkaa rakentaa jotain ihan uutta ja kohta ei ole enää ollenkaan tylsää.
Aina kannattaa laulaa. Laulaminen on kivaa ja tekee hyvää. Olen launanut ilosta, surusta ja tuskasta. Laulu resonoi koko kehon läpi ja rauhoittaa. Laulu auttaa käsittelemään tunteita tai vie ajatukset hetkeksi muualle. Laulu yhdistää ihmisiä toisiinsa ja vie pois yksinäisyyden ja pelon. Laulu tuo iloa ja onnea. Laulu auttaa muistamaan ja oppimaan asioita.
Vastoinkäymisistä selviää kyllä. Elämä ei aina ole helppoa tai kaunista, mutta rankimmistakin asioista voi selvitä. Kannan itse yhä joitakin arpia, mutta ajan kanssa kipu on hellittänyt ja vaurioituneen kohdan ylle on kasvanut uutta luottamusta ja rakkautta.
Ystävistä ja perheestä pidetään huolta. Aina. Rakkaus perheeseen ja ystäviin on se asia mikä tekee minusta sen kuka olen. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen olento, me tarvitsemme toisiamme.
Kuvassa esikoiselta saamani synttärilahja, maailman ihanin teesiivilä, joka saa minut hymyilemään aina, kun juon teetä.