Rakkaudesta Runebergintorttuun
Tuo kausileivonnaisten luonteikas mausteinen ja täydellisimmillään kostea hillon ja sokerikiehkuran kruunaama kuningas juhlii tänään päiväänsä. (Viis kansallisrunoilijoista, torttu on tärkein!)
Olen huomannut, että ihmiset voi karkeasti jakaa kahteen: Niihin, jotka suhtautuvat runebergintorttuihin intohimoisesti ja niihin, jotka eivät tee niin. Kuulun itse tuohon ensimmäisenä mainittuun joukkoon. Runebergintortun nerokkuus on sen yksinkertaisuudessa, mikä jättää valtavasti tilaa myös mokaamiselle. Tätä herkkua ei juuri tapaa helmikun alun ulkopuolella (paitsi ehkä Porvoossa), joten paineet kohti täydellisyyttä on kovat. Innokkaimmat torttufanit käyvät testailemassa eri leipomoiden tuotteita etsien sitä parasta mahdollista vaihtoehtoa. Absoluuttista täydellisyyttä on vaikea tavoittaa, koska jokaisella fanilla tuntuu olevan hieman eri kriteerit täydelliselle tortulle. Toinen kaipaa vahvaa arrakkia, toinen kardemummaa tai perusteellista punssin kosteutta ja kolmas etsii sitä täydellistä hillon ja sokerikiehkuran suhdetta.
Omaa suosikkiani en ole tälle vuodelle löytänyt. Ruokavalioni, vehnätön vegaani, luo sellaiset haasteet tortun löytymiselle, etten ole vielä löytänyt myytävän minulle sopivaa torttua. Annan itselleni vielä päivän aikaa löytää torttu. Jos torttua ei löydy uhraan itseni turvotukselle ja syön tänä iltana vehnää sisältävän tortun. Ja nautin joka suupalasta niin paljon, ettei se ole enää edes laillista.
Hyvää Runebergin(tortun) päivää!