Zero waste -haaste, vko 1/4
Zero waste -haasteen ensimmäisellä viikolla olen keskittynyt tarkkailemaan millaisia roskia minä ja perheeni tuotamme. Emme lähteneet haasteeseen ihan tyhjästä, sillä olemme jo aiemmin opetelleet mm. kuljettamaan kauppakassia mukanamme, ovessamme on ”ei mainoksia, kiitos” -kyltti, jaottelemme roskat (energiajäte, metalli, lasi, paperit, pahvit ja biojäte), vanulappujen sijaan käytämme pestäviä kangaslappuja, harjaamme hampaamme maatuvilla hammasharjoilla ja kuljetamme omat juomapullot mukanamme. Etukäteen ajattelin, että homma olisi kohdallamme jo suhteellisen hyvissä kantimissa, vaikkemme olekaan edes lähellä Bea Johnssonin tai Lauren Singerin kaltaisia vain 1/4 lasipurkillinen roskaa vuodessa elämäntapaa. Kuinka väärässä olinkaan!
Suurin osa tuottamastamme ongelmallisesta roskasta on muovia ja se kulkeutuu meille pääsääntöisesti ruokakaupasta. Olen viikon aikana herännyt huomaamaan millaisen määrän muovia tungemme roskakoriin heti kaupasta kotiin tullessamme. Vaikka pakkaammekin hedelmät ja vihannekset biopusseihin pienten muovipussien sijaan, ei se muuta sitä faktaa, että nuo 90% varmuudella jo matkan aikana revenneet pussit tungetaan heti kotiin tullessa roskikseen. Kurkut, paprikat, perunat, porkkanat ja monet muut vihannekset on pakattu muoviin/muovipusseihin/muoviverkkoihin. Yrtit on pakattu muoviruukuissa erilliseen muovipussiin. Monet kuivatuotteet ostan pahvissa tai paperipussissa, mutta niistäkin osa on muoviin käärittyjä. Lapsille ostamme harrastuksiin mukaan pillimehut kerran viikossa; tanssikoululla ja musiikkiopistolla ei ole mahdollisuutta lajitella muovista pilliä ja mehutetraa erillisiin roskakoreihin. Töissä syömäni hätätilanteita varten ostetut pikanuudelit ja eväspatukat, pähkinät ja taatelit on pääsääntöisesti pakattu mihinkäs muuhun kuin muoviin. Yhtenä päivänä myös hain lounaan kiireessä kauppahallista mukaani: ruoka pakattiin muovirasiaan, jonka sisään kastike vielä erilliseen pienempään muovirasiaan ja koko komeus käärittiin muovipussiin. Kannoin eväät mukanani työpaikalle joen toiselle rannalle, söin ja heitin muovit pois. Tässä ei ole mitään järkeä!
En enää yhtään ihmettele sitä, että maailma hukkuu muoviin. Kärsiessäni tuottamani roskan määrästä kärventyi sydämeni, kun näin toistuvasti kaupassa ihmisten pakkaavan banaaneja muovipusseihin. Banaaneja! Miksi ihmeessä paksukuorinen hedelmä, joka on jo valmiiksi tertussa pitää pakata erilliseen pussiin? Sitten tajusin oman ostoskorini sisältämän muovin määrän ja lopetin pääni sisäisen jeesustelun. Kotona katsoin vielä siivouskaappiamme ja kylpyhuonettamme. Lähes kaikki tuotteet on pakattu muoviin. Urakka näyttää epätoivoiselta, mutta yritän muistuttaa itseäni lempeästi pienistä askeleista kohti parempaa. Ainakin ongelma (tai ainakin osa ongelmasta) on nyt tunnisttetu ja voin alkaa tekemään muutoksia kohti parempia ratkaisuja.
OLETKO TARKKAILLUT MILLAISIA ROSKIA SINUN TALOUTESI TUOTTAA?
Lue myös:
Kuva: Pexels. Banaaneja, koska henkiset banaaniraivarini kaupassa useammin kuin kerran viikossa. Jotenkin sen voi vielä selitellä itselleen vanhana tapana ja tietämättömyytenä, jos sen banaanin pussittaja on joku kumarainen roollaatorin kanssa kulkeva vanhus (olen oman elämäni aikana ehtinyt ihan jo yhteiskunnanmuutostenkin vuoksi todennäköisesti ehtinyt tekemään suhteellisesti huomattavan paljon enemmän muovisaattetta kuin hän), mutta en voi käsittää oman ikäluokkani tai nuorien ihmisten tarvetta laittaa niitä banaaneja sinne hemmetin pussiin. Onko kukaan banaaninpussitajien mielenliikkeistä selvillä? Miksi kukaan laittaa ne banaanit sinne pussiin???? (Tähän vielä tiedoksi, että mun koko elämäni aikana ei mun omat isovanhemmat tai vanhemmatkaan ole pussittaneet banaaneja, joten en tosiaankaan ymmärrä miksi niitä laitetaan pussiin ja olen tätä aina ihmetellyt, mutten tietenkään koskaan kysynyt keneltäkään.)