Zero waste kuuluu kaikille!
Valtamerissämme on jättimäisiä jätepyörteitä, villieläimet kuolevat äärimmäisen kivuliaasti ihmisten luontoon päätyneisiin roskiin, paratiisirannat täyttyvät muoviroskasta myös alueilla, joilla ei ole ihmisasutusta, eikä Itämerikään ole säästynyt muovilta. Viimeaikoina uutisiin on noussut yhä enemmän juttuja muovista: muovin kierrätyksestä, muovin kieltämisestä ja jopa muovin puolustamisesta. Muovi on nyt kaikkien huulilla. Ja jos mikromuovitkin lasketaan niin ihan kirjaimellisestikin. Mikromuovit rikastuvat ekosysteemissä ja niitä löytyy jo ihmisten syömästä kalasta sekä pullo- ja hanavedestäkin (”Ikuinen ongelma”, HS Kuukausiliite 5.5.2018). Uskoin pitkään, että biomuovi olisi parempi vaihtoehto, mutta sekään ei ratkaise ongelmaa. Ihminen on viimein heräämässä siihen millaisia maapallon syöpäläisiä me olemme. Vain verrattain lyhyen aikakauden aikana olemme saaneet aikaan yhä kiihtyvän ilmastonmuutoksen, tuhonneet valtavia määriä maapallon eliöstöä ja lopulta hukuttaneet sen muoviin.
Zero waste -ajattelun ei tulisi enää olla vain muutamien valioyksilöiden pään päällä keikkuvan sädekehän tuovaa toimintaa, vaan meidän kaikkien tulee kantaa kortemme kekoon. En itse ole tässä(kään) asiassa täydellinen, mutta pyrin tekemään omassa ja perheeni arjessa jatkuvasti pieniä muutoksia kohti kestävämpää elämäntapaa. En ole erityisemmin luontoihminen siinä mielessä, että haluan asua kaupungissa ja ahdistun helposti, jos luonto tulee ”liian lähelle” esimerkiksi mökillä ötököiden muodossa. Siitä huolimatta arvostan ja nautin äärettömästi puhtaasta ilmasta, vierailuista metsissä, uimisesta puhtaissa vesissä ja luonnon kauneudesta niin floran kuin faunankin osalta. Punkaharjulla (missä kesämökkimme sijaitsee) on luonnonsuojelualue ja metsämuseo Lusto. Harjualueelle tultaessa tien vieressä on istutus, joka muodostaa lauseen: ”Metsä on Suomen tuki”. Olen kuullut, että sillä viitattaisiin myös metsätalouteen, mutta minulle se on lapsuudesta asti tarkoittanut jotain mystisempää luontosuhdetta. Sitä, että huolehtimalla metsistämme huolehdimme myös itsestämme ja elämän jatkuvuudesta.
Uituani koko lapsuuteni mökillä Puruveden kirkkaissa vesissä, olen ollut syvästi järkyttynyt nähdessäni muualla rehevöityneitä ja roskattuja rantoja. Olemme vuosikausia tumpanneet vesistöihimme surutta kuonaa. Muistan Jyväskylässä vietetystä lapsuudestani miten Lievestuoreen Lipeälammen, johon läheinen sellutehdas laski jätevetensä, kamala haju tuli autoon ajaessamme Laukaaseen siskojeni ratsatustunneille. Vaikka kuormitus olisikin loppunut jo vuosia aikaisemmin, voivat piittaamattomuuden jäljet näkyä ja vaikuttaa elämäämme vielä vuosikausia. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii paljon julkiuudessa näkynyt case-Littoistenjärvi. Järkytyin syvästi kun luin vuosi sitten kemikaaleilla puhdistetusta Littoisten järvestä, enkä ollut lainkaan yllättynyt syksyn uutisista samasta järvestä nostetuista zombi-hauista, vaikka jälkikäteen syyksi todettiinkin kemikaalien sijaan vesihome. Vaikka Suomi tunnetaankin tuhansien järvien maana, on meidän pidettävä huolta vesistöistämme. Emmehän halua tuntea maatamme tuhansien limalätäkköjen maana?
Ympäristöystävällisten valintojen ei tarvitse olla suuren suuria, mutta meidän on kaikkien muutettava hieman elintapojamme, jotta voimme keventää maapallolle aiheuttamaamme kuormaa. Suomen ylikulutuspäivä (11.4.2018) meni jo ja maailman ylikulutuspäivä tullee vastaan taas syksyllä (viime vuonna se oli 2.8.2017). Ylikulutuspäivä tarkoittaa sitä päivää, jolloin laskennallisesti ekologinen jalanjälkemme ylittää maapallon biokapasiteetin, eli olemme käyttäneet loppuun oman osamme luonnonvaroista kuluvan vuoden osalta. Jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa. Tämä kaikki kuulostaa kovin synkältä ja olo voi helposti tulla toivottomaksi. Omilla valinnoilla ei tunnu olevan mitään merkitystä suuressa mittakaavassa, kun tilanne on ympäristön kannalta jo niin katastrofaalisen huono.
Tässä kohtaa kannattaa muistaa, että pienetkin teot vaikuttavat! Samalla tavoin, kuin huonotkin valinnat, myös hyvät valinnat tapaavat kertautua. Joka kerta, kun teet hyvän valinnan jätät tekemättä hunomman. Pienikin muutos johtaa pidemmän päälle hyvien ja ekologisten asioiden arkistumiseen ainakin sen yhden valitsemasi asian kohdalla. Ehkä jossain välissä olet jo valmis toiseen valintaan, sitten seuraavaan ja sitä seuraavaan. Samalla tavalla sinun valintasi johtavat uusiin ajatusjuoksuihin, kun kerrot valinnastasi käyttää kauppakassia muovipussien sijaan ystävillesi, työkaverisi ihailee kaunista lasista tai metallista eväsrasiaasi tai joku vieras ihminen huomaa sinun ostavan take away kahvisi hienoon kestomukiin. Uskon myös vakaasti, että meidän hyvät valintamme vaikuttavat vahvasti siihen, mitä tulevat sukupolvet pitävät normaalina, jolloin vaikutukset kertautuvat entisestään tulevaisuudessa.
Muutokset syntyvät loppujen lopuksi pienistä teoista. Jos haukkaa kerralla liian suuren palan itsellesi ja aiot kääntää koko elämäsi nurin niskoin kertaheitolla on hyvin todennäköistä, että ennemmin tai myöhemmin muutos alkaa tuntua ikävältä ja vaikealta. Jos olet tähän asti nassuttanut lihaa viisi kertaa päivässä, on aika epärealistista heittäytyä heti vegaaniksi. Sen sijaan voit päättää jättää lihatuotteet pois ensi yhdeltä aterialta, ja kun se tuntuu hyvältä saatat ehkä pitää hyvänä ideana jättää lihatuotteen pois kokonaiselta päivältä kerran viikossa. Hyvänä ohjenuorana ekologisissa valinnoissa voi pitää zero waste -idean viittä R.ää. Refuse (kieltäydy), Reduce (karsi), Reuse (käytä uudelleen), Recycle (kierrätä), Rot (kompostoi). Aloittaessasi keskity listan alkupäähän. Voit esimerkiksi kieltäytyä joka paikassa jaettavista oheistuotteista, mainoksista tai vaikkapa pilleistä tai take away -mukien muovikansista. Jo näillä pikkuruisilla valinnoilla vähennät merkittävästi roskaa. Emme ehkä voi kaikki olla täysin roskattomia ja vain 100% tiedostavia valintoja tekeviä pyhimyksiä, mutta voimme tehdä yhden hyvän asian kerrallaan tai vaikka joka päivä valita edes yhden kerran jossakin asiassa aiempaa ekologisemmin. Jokainen pienikin teko on merkittävä ja tarpeellinen!
Lue myös:
Zero waste -haaste – eli kuinka kaikki sai alkunsa
Zero waste -haaste, vko 1/4 – tottumusten tarkkailua, järkytyksiä ja banaaniraivareita
Zero waste -haaste, vko 2/4 – pieniä muutoksia ja roskahuoltoa
Zero waste -haaste, vko 3/4 – valintoja kylpyhuoneessa
Zero waste -haaste, vko 4/4 – Zero waste ja siivoaminen