Okja – pysäyttävä elokuva tehotuotannosta

Katsoin kesän aikana muutamia elokuvia mieheni kanssa. Mukaan mahtui joitakin hyviä, pari erinomaista, kaksi hieman pitkäveteistä ja Okja.

Okja on  noin vuoden vanha Netflixin tuottama elokuva, jonka näyttelijäkaartista löytyvät mm. Tilda Swinton, Jake Gyllenhaal, Lily Collins ja Paul Dano. Tarina kertoo jättiläismäisen supersian ja sen kanssa varttuneen tytön ystävyydestä. Mutta elokuva kertoo myös tehotuotannosta ja yritysten keinoista ohjata kuluttajia. Ei ole vaikea nähdä yhteyttä elokuvan kuvitteellisen Mirandon ja Monsanto-yhtymän välillä.

Elokuva on liioiteltu ja absurdikin, mutta se on myös koskettava tarina tehotuotannosta. Mukana käänteissä on myös Eläinten vapautusrintama (ALF, Animal Liberation Front), joka esiintyy elokuvassa oikealla nimellään. Kuvitteellinen supersika Okja tuo tuotantoeläimen lähelle. Siinä yhdistyy piirteitä, joita löytyy myös olemassaolevista tuotantoeläimistä. Se on hoivaava, älykäs ja hoitajiinsa ja lajitovereihinsa yhteyttä tunteva iso jättiläinen.

On päivänselvää, että Okja on elokuva, joka kritisoi tehotuotantoa ja puhuu kasvissyönnin ja veganismin puolesta. Ja tekee sen varsin tehokkaasti. Alkuun elokuva viihdyttää ja naurattaa, sitten se hieman ahdistaa, jännittää ja koskettaa. Elokuva toi mieleeni myös kauhukuvia lapsuudestani.

Kun olin noin 5 tai 6-vuotias olin kerran yön yli hoidossa perhepäivähoitajani luona. Hänen miehensä oli töissä läheisellä teurastamolla ja vei meidät sinne katsomaan eläimiä. Näimme siat ja lehmät karsinoissaan sekä ison suihkuhuoneen, jossa eläimet pestiin ennen teurastusta (jep jep, tuliko jollekulle muullekin mieleen keskitysleirit?). Minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa vierailusta, mutta mieleeni on jäänyt tarkkoja välähdyksiä. Muista hajun, muistan siat, joissa oli punaisia (purema?)jälkiä ja lehmät joiden häntä, jalat ja takamus oli puoleen selkään asti ulosteen tahrimat, kun ahtaassa karsinassa ei ollut tilaa nostaa häntää. Muistan miehen kertovan meille miten possut menevät suihkuun yhdessä ja sen, miten tajusin mitä suihkun jälkeen tapahtuisi. Illalla en suostunut syömään nakkeja.

Okjan teurastamokohtaukset toivat mieleeni elävästi nuo muitot, joilla on oma osansa siinä miksi olen ollut pian 20 vuotta kasvissyöjä. Elokuva ei sovi lapsille, mutta minä herkkänä ihmisenä en menettänyt yöuniani sen vuoksi. Sen sijaan elokuva herätti paljon ajatuksia ja johti mieheni ja minut mielenkiintoiseen keskusteluun.

Suosittelen.