Kesällä luettua

Blogiloman aikana olen onnellisena istunut kirja kourassa lähes päivittäin. En voi kylliksi hehkuttaa sitä miten hyvää lukeminen tekee ihmiselle. On helppo unohtaa ajankulu kirjaa lukiessa ja toisaalta lukeminen on ihana tapa rauhoittua iltaisin. Olen kantanut kirjoja mukanani niin pariisiin kuin mökillekin. Loman aikana en ole käynyt kirjastossa, mutta muuttolaatikoita pakatessani laitoin muutamat kirjat saataville juuri sillä ajatuksella, että voisin ne lukea kesän aikana.

Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä viihdytti lennolla Pariisiin ja iltaisin väsyneitä jalkoja viilennettäessä. Kirja on tuttua Hustvedtin tyyliä. Kirjaa on helppo ja nopa lukea. Tarinan keskiössä on jo viidenkympi ylittänyt nainen, jonka puoliso päättää laittaa pitkän avioliiton tauolle nuoremman naisen vuoksi. Päähenkilö saa hermoromahduksen ja hieman toivuttuaan muuttaa kesäksi pitämään kirjoitustyöpajaa vanhaan kotikaupunkiinsa, jossa hänen vanha äitinsä on vanhainkodissa. Työpajan esiteini-ikäisten tyttöjen, naapurin nuoren äidin , päähenkilön ja hänen äitinsä sekä äidin vanhainkkodissa asuvien ystävien kautta piirtyy laaja kuva naiseudesta ja eri ikävaiheiden haasteista. Kaiken läpäisee kuitenkin tarve löytää kanava itseilmaisuun ja ulkoaasetettujen muottien ahtaus. Tämän kirjan jätin sen luettuani Montmartrelaisen hotellin kirjastoon. Minua kutkuttaa ajtus siitä, että joku suomenkieltä osaava turisti joskus saa sen yllättäen luettavakseen. Ainakin hotellivirkailija otti kirjan innoissaan vastaan.

Ennen muuttoa tilasin läheiseen kirjakauppaan kaksi Karita Tykän ruokakirjaa, mutta pääsin syventymään niihin vasta muuton jälkeen. Sokeriton sisältää ohjeita ihaniin raakoihin j akypsennettyihin herkkuihin ilman valkoista sokeria. Suurin osa ohjeista on myös vegaanisia ja niihin, joissa on käytetty esim kananmunaa annetaan suoraan ohjeet myös ohjeen toteuttamiseen vegaanisena. Lautasellinen kauneutta sisältää ohjeita laajalla kirjolla niin aterioihin, salaatteihin, dippeihin, juomiin kuin jälkiruokiinkin ja myös rullat ovat saaneet ihan oman lukunsa. Reseptien lisäksi kirjan alussa on myös Tykän kauneus teesejä, jotka sisältävät ohjeita kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä lyhyet selvitykset ihon kauneuteen vaikuttavista ravintoaineista. Osassa kirjan ohjeista käytetään kasvisten lisäksi myös kalaa ja äyriäisiä, mutta kirjassa on runsaasti myös täysin vegaanisia ohjeita. Molempien kirjojen kauniit kuvat saavat veden herahtamaan kielelle.

Katja Kokon Aidosti kaunis on tuhti paketti tietoa kosmetiikasta ja kauneudenhoidosta. Huomaan palaavani tämän kirjan äärelle kerta toisensa jälkeen etsiessäni tietoa kauneudenhoitoon liityen. Tällä kertaa luin erityisen tarkasti DIY-kosmetiikan valmistuksesta ja tutkin Kokon reseptejä valmistautuessani kokkailemaan ensimmäistä kertaa itse täytettä purnukoihin. Mikäli et ole lukenut vielä tätä kirjaa ja olet kiinnostunut luonnonkosmetiikasta suosittelen lämpimästi kipittämään välittömästi tämän opuksen pariin. Valmistaudu painavaan sisältöön ja kauniisiin kuviin.

Kenellekään blogini kirjasuosituksia aiemmin lukeneille ei liene uutinen, että rakastan Kjell Westön tapaa kirjoittaa. Luinkin kesän aikana kasi Westön kirjaa, jotka minulta oli vielä lukematta. Älä käy yöhön yksin on mukaansa tempaava kuvaus flopanneen folk-trion jäsenten elämästä sekä pojasta, joka on rakastunut palavasti erään laulajista pikkusiskoon. Kirja imi mukaansa niin, että mökillä viettämäni viikon aikana olin kaiken liikenevän ajan nenä kiinni kirjassani. Erityisen ilahtunut olin siitä miten kirja sekoittui Westön aiempien kirjojen tapahtumiin ja henkilöihin. Pian tämän kirjan luettuani tartuin viime syksynä syntymäpäivälahjaksi saamaani Rikinkeltaiseen taivaaseen, joka oli työvuoden puristuksessa jäänyt kesken. Nyt lomalla kirjan kuvaamat kesäpäivät pääsivät oikeuksiinsa. Minulla oli aikaa syventyä tarinaan ja jälleen kerran Westön Helsinki eli vuosikymmenet toisten perään silmiei edessä. Rakastan sitä miten Westön kirjoissa todellinen Helsinki sekoittuu kirjojen maailmaan tavalla, jossa kirjan maailmasta tulee kuin tosi ja henkilöt muuttuvat täysin eläviksi.

Kaipuuni joogan pariin sain minut tarttumaan myös Petri Räisäsen kirjaan Astanga – joogaa Sri K. Pattabhi Joisin perinteen mukaan. Elämässäni oli vaihe, jolloin minut saattoi löytää kuutena aamuna viikosta joogamatoltani toistamassa astanga joogan ensimmäistä sarjaa. Elämänmuutosten ja muutamien vammautumisten (ei joogan aiheuttamia) jooga jäi lopulta ensi vähemmälle ja sitten kokonaan. Viime talvena löysin taas tieni joogasalille ilmajoogan ja yin joogan pariin ja hiljalleen olen huomannut ikävöiväni astanga joogaa yhä enemmän ja enemmän. En tiedä salliinko elämäntilanteeni enää säännöllistä ja päivittäistä mysoretuntia joogashalassa, mutta pienen kertauksen jälkeen tunnen voivani tehdä paluun matolle taas myös itsenäisesti harjoitellen alkuun vaikka vain seisomasarjan osalta. Räisänen kuvaa asanat vinyasoineen yksityiskohtaisesti ja toimii erittäin hyvänä muistin virkistyksenä. Kehoni on kuitenkin muuttunut kuluneiden vuosien aikana paljon (ehdin sairastua vakavasti, parantua ja saada lapsen yms.), joten koen tarpeelliseksi mysö opettajan ulkopuolisen silmän avun kehon linjauksissa. Pohdinnassa onkin, josko kävisin syksyllä verestämässä mustiani salilla ja jatkaisin sitten harjoitusta pääsääntöisesti kotona ja ajoittain salilla vieraillen. Astanga on ollut minulle vahvasti liikkeellistä meditaatiota, jonka aikana mieleni on tyhjentynyt täysin ajatusten sulaessa ujjayi-hengityksen kohinaan.

Kuvat kirjojen kansista Kesä ilman miehiä, Sokeriton, Lautasellinen kauneutta, Aidosti kaunis, Älä käy yöhön yksin, Rikinkeltainen taivas ja Astanga.