Neito vanhassa linnassa
Pian on kaksi viikkoa jo asuttu ja työskennelty Savonlinnassa. Ensimmäinen viikko oli järkyttävän kylmä ja sateinen ja mielessä pyöri kovasti oma koti ja Helsinki. Tällä viikolla on nähty jo aurinkokin ja mieli ja keho alkavat tottua ajatukseen siitä, että omaan kotiin palataan vasta elokuussa. Taaperokin on jo sopeutunut ympäristön vaihdokseen.
Sen sijaan äidin työssäkyminen ei ole taaperolle yhtä helppoa hyväksyä, vaan saan tuntea taaperon ikävän nahoissani ensin hyljeksintänä, sitten puremisena ja repimisenä, lopulta halailuna ja sitten vielä itkuisena takertumisena. Voi pientä, on rankkaa tottua uuteen näin äkisti. Työpäivät Olavinlinnassa ovat kaksiosaiset kuten teatteritaloissakin, päivällä on neljän tunnin harjoitus, sitten taukoa toiset neljä tuntia ja illalla palaamme töihin vielä harjoitukseen. Tietysti vietän aikaa lasten kanssa hetken aamulla ennen harjoitusta ja päivällä harjoitusten välissä. Illalla kun palaan kotiin on pienin nukkunut jo tunnin tai pari ja isompikin on jo vuoteessa tai käymässä vuoteeseen. Taaperon aikaisten aamuherätysten vuoksi mieskin on tuolloin yleensä jo käymässä nukkumaan.
Työ itsessään on innostavaa ja haastavaa. Kahden kuukauden aikana linnassa harjoitellaan ja esitetään seitsemää eri oopperaa, joista työskentelen viidessä. Nuotin lukemista ja opiskelua riittäisi paljon myös vapaa-ajalle, mutta pyrin silloin kuitenkin keskittymään ensisijaisesti perheeseen ja liikuntaan. Muistikirja ja kynä ovat tarpeen paitsi työn myös nimien opettelun vuoksi. Oopperajuhlilla työskentelee valtava määrä ihmisiä ja tällaiselle huonolla nimimuistilla varustetulle lunttilappu on tarpeen!
Opeteltavaa riittää myös työympäristössä. Oopperajuhlien puitteet rakennetaan joka vuosi erikseen Olavinlinnan suurelle linnanpihalle. Fasiliteetit eivät siis ole kuten tavallisessa oopperatalossa. Ensimmäisen viikon kylmyys järkytti, vaikka tuottaja ja linnan kokeneet tutut neuvoivatkin ottamaan lämmintä mukaan. Mieheni sisko lähetti meille ystävällisesti lisää lämmikettä kotoa, kun kevyttoppatakissa lämpölampun allakin alkoi olla liian kylmä. Linna on keskellä virtaa ja työskentelemme telttakatoksen alla, joten etenkin sateisella säällä ilma linnassa hyvin kosteaa. Linnan paksut kivimuurit hohkavat myös vielä kylmyyttä talven jäljiltä. Oikealla pukeutumisella pärjää kyllä!
Linnassa on aivan erityinen akustiikka, jota jaksan ihailla päivästä toiseen. Voin kuvitella jo miten upealta teokset kuulostavat kun saamme harjoituksiin orkesterin mukaan!