Jooga tekee minusta paremman ihmisen
Yöllä heräsin kuopuksen itkuun. Mieheni nousi katsomaan tilannetta ja palasi pian luokseni pyytämään apua. Lapsen korva oli taas kipeä. Minä otin vastuulleni pojan rauhoittamisen ja vessattamisen sillä välin, kun mieheni annosteli särkylääkkeet. Kun lääkkeet oli syöty ja hieman vettä hörpätty mieheni palasi vuoteeseen. Hänen flunssansa oli pahentunut pitkin viikkoa ja jo illalla nukkumaan käydessä hänellä oli ollut vähän kuumetta. Minä jäin silittelemään pienen potilaan uneen.
Aamulla heräsin siihen, että lapset tappelivat. Teini-ikäinen esikoinen oli autuaan tietämätön pikkuveljensä korvasärystä ja kuopus oli kivun vuoksi hyvin riidanhaluinen – pojat potkivat toisiaan sohvalla ja kinastelivat torkkupeitosta. Yön valvomisesta väsyneenä nousin ratkaisemaan tilanteen ja ottamaan aamiaista. Mies sai nukkua vielä sairauden tuomalla mandaatilla. Ja minä olin muutenkin lähdössä joogakurssille. Olimme jo illalla sopineet, että saisin mennä kauan odottamalleni kurssille miehen sairastelusta huolimatta. Nyt suunnitelma muuttui vaan sen verran, että muskarin sijaan mies veisi kuopuksen korvalääkärille. Huomasin olevani pian myöhässä ja minulle tuli lentävä lähtö. Hölkkäsin läpi uneliaan Helsingin keskustan vain huomatakseni olevani puoli tuntia etuajassa.
Kurssi oli kaikkea sitä mitä siltä toivoinkin. Harrastin aikanaan astangajoogaa kuudesti viikossa, kunnes se jäi töiden ja perhe-elämän jalkoihin. Olen kaivannut astangan omatoimisesti toistettavaa liikesarjaa ja joogasalin ujjayī-henkityksestä tulevaa suhinaa. Minulle astanga on aina ollut ensisijaisesti liikkeellistä meditaatiota. Nyt harjoituksen pariin palatessani kaikki välissä eletty elämä näkyy ja tuntuu kehossa. Viimeksi astangaa aktiivisesti harrastaessani olin akrobaatti, jolla oli notkeutta ja voimaa. Asanat tuntuivat helpoilta ja etenin melko nopeasti. Nyt huomaan miten paljon voimaa on kadonnut lihaksistani ja miten jäykäksi olen aiempaan verrattuna tullut (etenkin kierrot, lonkat ja yläselkä on jäykistyneet huomattavasti). Joudun aloittamaan alusta ja kehollisesti paljon kauempaa kuin aikoinaan ensikertaa matolle astuessani. Mieleni kuvittelee yhä kehon pystyvän samaan kuin aiemmin ja en voi välttyä pieniltä pettymyksiltä ja jopa häpeän tunteelta.
Jooga opettaa minulle nöyryyttä. Minun on oltava nöyrä ja määrätietoinen opetellessani jälleen tuntemaan oma kehoni ja totutellessani uudelleen harjoitusrytmiin. Onneksi minulla on ollut onni harjoitella erinomaisten opettajien johdolla ja jälleen kerran olen saanut paitsi opastusta asanoiden tekemisestä myös tietoa kehon toiminnasta (mm. lihasten yhteyksistä ja hengityksen vaikutuksesta harjoitukseen ja kehon toimintaan) ja lempeitä tietäviä sanoja oman henkisen ja fyysisen harjoitukseni tueksi. Olen luonteeltani nopea ja ehkä voisi sanoa myös hieman äkkiväärä ja haluaisin kaiken heti, nyt ja mieluiten jo eilen. Harjoituksen jälkeen oloni on kuitenkin tyyni ja energinen.
Pukeuduin ja laitoin puhelimeni taas päälle. Ruutuun kilahti ilmoitus useammasta viestistä aviomieheltäni. Kuopuksella on kuin onkin märkivä korvatulehdus ja pojan kela-kortti oli kiireessä jäänyt minun lompakkooni (jonka viime tingassa otin mukaani). Eikä siinä vielä kaikki! Edellisenä iltana pakastimen ovi oli ilmeisesti jäänyt hieman auki ja pakastimen sisältö on enemmän ja vähemmän sulanut. Yleensä tällaisessa tilanteessa tunteeni kuohahtaisivat. Syyttäisin itseäni kela-kortin unohtamisesta ja kertoisin itselleni, että olen maailman huonoin äiti, kun lähdin pois lapsen sairastaessa. Kiroilisin harmissani pakastimen sulamista ja etsisin siihen syyllistä. Nyt en hermostunut. Soitin miehelleni ja kysyin tilanteesta. Kävelin rauhallisesti kotiin ja tartuin toimeen. En menettänyt hermojani, soimannut itseäni tai muita enkä edes kuohahtanut pienimmässäkään määrin.
Jälkikäteen kiitin itseäni rauhallisuudesta ja pohdin mistä tällainen rauhallisuus kumpusi. Silloin tajusin kireyteni jääneen matolle. Vaikka kehoni ei pysty tällä hetkellä samaan kuin ennen, on joogan vaikutus mieleeni yhä sama. Jooga tekee minusta harjoitus kerrallaan hieman paremman ihmisen. Huomaan kaipaavani ja tarvitsevani tuota selkeyttä ja rauhaa, joka tulee sisältäni. Ymmärrän nyt miksi olen kaivannut joogamatolle ja astagajoogan omatoimisen harjoituksen pariin niin kovasti viime vuosien aikana. Kehoni tai intuitioni tai jokin muisto minussa tiesi sen mitä tarvitsen, vaikka en sanoin osannut sanoa, miksi juuri astangajooga oli se joogamuoto jonka pariin halusin niin kovasti. Harjoitus muuttuu minulle meditatiiviseksi sen muuttuessa yksilölliseksi ja oman hengitykseni rytmittämäksi. Ohjatuilla tunneilla en pääsee samaan meditatiiviseen tilaan, vaikka harjoituksesta kovasti nautin myös ohjattuna.
Jatkossa teen astangaharjoituksia sekä kotona, että joogasalilla mysore-tunneilla. Ensimmäinen haasteeni on aloittaa harjoittelu riittävän rauhallisesti ja antaa keholleni aikaa tottua jälleen säännölliseen harjoitukseen. Astangan dynaamisuuden vastapainoksi teen yhä myös yinjoogaharjoituksia. Ihastuin yinjoogan viime talvena ja haluan pitää sen rauhallisuuden ja hidastamisen mukana elämässäni. Olen löytänyt sen mitä sisäisesti etsin, ja tämän kombon saan sopeutettua perheemme epäsäännöllisiin aikatauluihin, kun harjoitus ei joka kerta vaadi kotoa poistumista.
Kuva: Pexels.