Kevyitä ylilyöntejä, eli viikot 6-7
Viimeinen viikko ennen kotiinpaluuta oli henkisesti raskas. En ole koskaan aiemmin ollut niin pitkään erossa taaperosta. Vietinkin siis aikaani paljon työkavereiden kanssa ja usein valvoin aivan liian myöhään. Lohtusyömiseltäkään en välttynyt. Ja liikuntaa ei parin HIIT-treenin lisäksi tullut alakuloisena harjoitettua hyvistä aikeista ja kosteista (hyvä hengittää juostessa) aamuista huolimatta. Perheen ikävöintiä onneksi helpotti ihanat työtoverit ja vierailevan italialaisryhmän kanssa työskentelyn sujuvuus ja mukavuus.
Ensimmäistä viikkoa kotona, joka myös on kesän ainoa lomaviikko, on rytmittäneet taaperon päiväkotipäivät ja tehtävälistat. On ollut ihanaa olla kotona ja perheeni kanssa! Halin ja pussailen kolmea muskettisoturiani ehkä vähän liikaakin, ja kävelen jalat tukevasti muutaman sentin maanpinnan yläpuolella. Mieleni olisi tehnyt pitää taapero välillä kotona kanssani, mutta totesimme, että nyt kun vielä harjoittelemme päiväkodissa käymistä, on parempi pitää sitä rytmiä yllä. Ja pian on jo viikonloppu.
Aamuisin vien taaperon päiväkotiin aamiaisen jälkeen ja haen hänet välipalalta kotiin. Päiväkotipäivät on olleet keskimäärin 4-5 tunnin pituisia. Minä olenkin sitten täyttänyt nuo päivän vapaat tunnit shoppaillen (jo pidempään hankintalistalla olleita asioita), käymällä kampaajalla (samalla varasimme hääpäivän aamun kampaukselleni!), esikoisen viimeisistä lomapäivistä yhdessä nauttien sekä työhuoneella huonekaluja kunnostaen. Lisäksi olen myös ehtinyt aloittaa vaatekaappiprojektini seuraavan vaiheen (tästä lisää myöhemmin). Tämän kaiken lisäksi olen nauttinut Helsingin ihanista ravintoloista hyödyntäen niitä lounaan merkeissä ja välillä päivällisenkin. Onneksi lempiruokani ovat pääsääntöisesti melko terveellisiä. Liian usein olen kuitenkin myös antanut periksi mieliteoille ja sortunut makeisiin herkkuihin. Toki kaiken tämän vastapainoksi päivittäinen askelmäärä on heilunut 15 000 askeleen hujakoilla ja yläpuolella.
Tämän kahden viikon dekadenssin jälkeen olo on myös sen mukainen. On turvotusta ja sameutta. Ei kuitenkaan mitään sellaista mikä ei karise pienellä ryhtiliikkeellä parissa päivässä!
Maanantaina alkaa taas uudenlainen arki, kun aloitan uudessa työpaikkassani. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen aloittamassa päivätyön. Tajusin vasta hihkuessani 8-16 työpäivän ja kuukausipalkan suomista mahdollisuuksista, että tähänastisen työurani aikana, en koskaan ole käynyt päivätyössä! Olen työskennellyt aina iltaisin, myymälöiden aukiolojen mukaisissa vuoroissa tai teatterialan kaksiosaista työpäivän rytmissä. Toivon tämän uuden työrytmin myötä löytäväni jälleen myös lapsiperheen aikatauluihin ja itselleni sopivan rytmin arkeen, nukkumiseen, ruokailuihin ja liikuntaan.
Ryhtiliike ja dekadenssin loppu on tulossa, mutta vielä ehtii nauttia viikonlopusta, jossa on luvassa niin häiden kuin syntymäpäivienkin juhlimista.