On the top of my list, NOT, eli viikko 8

Tällä viikolla on prioriteetit olleet uuden arjen opettelussa ja laihdutus on tullut vasta jossain kaukana muiden juttujen jälkeen.

Säännöllisen työrytmin myötä myös unirytmini on säännöllistynyt kuin vahingossa. Kuljen hieman reilun neljän kilometrin työmatkat polkupyörällä, mutta työssä istun tietokoneen ääressä. Olen pohtinut, jos ehdottaisin tynantajalle jumppapalloa tuoliksi tai kysyisin mahdollisuutta seisomisen mahdollistavaan pöytään.

Uudet työkaverit ihmettelivät myöhäistä lounasnälkääni. En tule edes ajatelleeksi lounasta ennen kello kahta. Tämä on selvästi peruja kaksiosaisesta työrytmistä oopperan parissa, siellä olen aina syönyt kahdelta loppuvan aamupäivän harjoituksen jälkeen. Ehkä uuden lounasajan opetteleminen voisi tehdä hyvää.

Maanantai-iltana lähdin mieheni ehdotuksesta hieman vastentahtoisesti lenkille. Ajattelin, etten jaksa juosta ja että palaan pian kotiin. Kävelin kaksi korttelinsivua ja mieleni teki juosta. Juoksin ensin Taivallahden rantaan ja rantoja pitkin Seurasaareen. Ilta oli kaunis, niin kaunis. Palasin samaa reittiä, mutten halunnutkaan lopettaa juoksemista. Juoksin Hietaniemen uimarannan poikki ja rantaa myöten hautausmaan ympäri. Sitten palasin kotiin, sydämeni täynnä rakkautta Helsinkiä kohtaan. Lopulta juoksin hitaalla temmolla noin puolitoista tuntia ja matkaa kertyi hieman reilut 11 kilometriä. Kesäni pisin juoksulenkki ja ihan vahingossa.

Tänään menen ayurvedakonsultaatioon. Olen siitä todella innoissani! Olen luvannut itselleni noudattaa ayurvedisia ohjeita täysin yhden kuukauden ajan, jotta näkisin millaisia vaikutuksia se aloittaa kehossani. Sen jälkeen pohdin uudestaan kuinka kirjaimellisesti ohjeita noudatan jatkossa.

Ensi viikolla siis ayurvedan ohjeiden mukaan elämisen opettelua ja niiden sovittamista omaan arkeen.