Puhutaan rahasta: Elämää epäsäännöllisten tulojen kanssa
Yhä useammalle epäsäännöllisillä tuloilla eläminen on arkipäivää. Meidän perheen tulot kasautuvat kahden taidealalla työskentelevän freelancerin palkoista. Tosin tänä vuonna minä olen ollut elämäni ensimmäistä kertaa myös palkkatyössä, jossa palkkakuitin loppusumma on sama kuukaudesta toiseen. Jottei tilanne olisi niin helppo ja tulot kuukausittain samat, olen kuitenkin tehnyt tämän päivätyöni lisäksi yksitäisiä tunteja tulevaan työhöni liittyen. Samaan aikaan miehen palkkatulot heilahtelevat useiden tuhansien eurojen verran kuukausittain ja kausittain. Aiemmin myös minun tuloni vaihtelivat jatkuvasti. Toisinaan palkat kerääntyy useamasta osoitteesta yhdelle kuukaudelle ja toisina kuukausina joutuu kituuttamaan lähes olemattomilla tuloilla. Samalla talouden pakolliset menot pysyvät kuukaudesta toiseen jotakuinkin samanlaisina. Miten ihmeessä tästä voi selvitä kunnialla?
Kun tuloja on vaikea arvioida etukäteen, kannattaa tehdä suunnitelma siitä miten selvitä pahimmasta mahdollisesta. Laske itsellesi kuukausittainen hintalappu, eli tarkista kuinka paljon maksat pakollisia menoja kuukausittain. Pakollisiksi menoiksi lasketaan sellaiset sitoumukset ja menot, jotka joudut maksamaan joka kuukausi väistämättä, esimerkiksi asumiskustannukset, ruokakaupasta ostettu ruoka, liikkumiseen liittyvät kustannukset (auton ylläpitoon liittyvät kustannukset, matkakortti yms), vakuutukset, sähkö, vesi, puhelimen ja internetin kustannukset, mahdolliset lainojen lyhennykset, työhuoneen vuokrat, säänölliset lehtitilaukset, kuukausivelotteiset viihdepalvelut, harrastusmaksut yms. Näiden pakollisten menojen yhteenlaskettu summa on sinun kuukautesi hintalappu. Tämän verran rahaa sinulla on oltava väistämättä joka kuukausi. Otathan huomioon, että kuukauden hintalappuun ei kuulu vaateostokset, ravintolassa syöminen, take away kahvit, sisustusesineet ym. elintasoon liittyvät ostot, ne ovat kaikki ekstraa. Laske myös ainakin yhden kuukauden ajalta kuinka paljon laitan rahaa tähän ekstraan.
Kun tiedät hintalappusi loppusumman, on aika tehdä valintoja, jotka mahdollistavat tuon hinnan lunastamisen kuukaudesta toiseen. Mikäli summa on tulotasoosi nähden liian iso, voit tehdä päätöksiä sen pienentämiseksi. Päätöksentekoa helpottaa, kun tiedät millaisen elintason haluat itselläsi säilyttää. Luetko säännöllisesti tilaamiasi lehtiä? Tarvitsetko välttämättä omaa autoa päivittäin vai olisiko ehkä edullisempaa luopua autosta kokonaan? Vastaako kotisi neliöiden ja sijaintinsa puolesta todella sitä mitä tarvitset? Entä kulutuksesi kaiken ekstran osalta: Kuinka paljon laitat rahaa vaatteisiin ja ravintoloihin kuukaudessa? Suosittelen laskemaan summat tarkasti ja jaottelemaan ne tuotelajeittain. Päivitääisestä take away -kahvista tai pienistä suklaapatukoista tulee helposti suuriakin summia, kun ne laskee yhteen koko kuukauden osalta.
Ennakointi on paras tapa selvitä rahakriiseistä. Omat varat kannattaa järjestää niin, että taloudenhallintaa kohdistetut rahat ovat kokonaan toisella tilillä kuin vapaaseen kuluttamiseen suunnatut varat. Itse toteutan taloudenhallinnan prosenteissa, jolloin vaihtelevat tulot ei aiheuta niin kovasti pään vaivaa. Meillä on mieheni kanssa yhteinen taloustili, jolle laitamme kaikista tuloistamme 60% sekä 80% lapsilisästä, näillä rahoilla katamme kaikki pakolliset kulut. Joskus tili on kuukauden jälkeen nollilla, mutta toisinaan summa tilillä on vielä muutamia satoja uuden palkan tullessa, eli parempipalkkaiset kuukaudet kompensoivat niitä heikompia kuukausia. Miten sitten käytän tuon palkastani yli jäävän 40% tai 20% lapsilisästä? Laitan joka kuukausi säästötilille 10% ja sijoituksiin 10%, loput (20%) jäävät omaan käyttööni esimerkiksi vaatteisiin, ravintolaan ja kahviloihin yms. Lapsilisästä yli jäävät 20% jaan tasan poikien omille tileille.
Tulevaisuudessa kun palkkatasoni toivottavasti nousee on tarkoituksemme laittaa tuloista taloustilille 50% ja jakaa ”ylimääräiset” siten, että 5% käytetään itsen kehittämiseen ja 5% hyväntekeväisyyteen. Haluaisin lahjoittaa säännöllisesti rahaa esimerkiksi tyttöjen kouluttamiseen kehittyvissä maissa sekä luonnonsuojelutyöhön. Palkkatason nousemista toivon myös siksi, että voisimme jakaa lapsilisästä hieman suuremman osan tai jopa koko lapsilisän poikien omille tileille tai alkaa säästämään osan rahasta tilin lisäksi sijoituksiin. En rehellisesti sanottuna luota siihen, että korkeakoulutus olisi ilmaista enää silloin kuin lapseni ovat siinä iässä, että lähtevät opiskelemaan. Ja toisaalta, pojathan sattavat haluta opiskelemaan myös Suomen ulkopuolelle. Ja jos rahoja ei tarvitsekaan käyttää lukukausimaksuihin, on pojille kuitenkin säästetty edes jotain omaisuutta tulevaa oman elämän aloittamista varten.
Tämän systeemin edut on talouden tasapainottumisessa pidemmällä aikavälillä. Myös säästöjä tehdään, jotta nollatuloille jäädessä voi pakolliset menot korvata säästetystä ”puskurirahastosta”. Tämä puskurirahasto on varmasti tarpeen itse kullekin oli tulot säännölliset tai epäsäännölliset, sill tulot loppuvat tai ainakin pienenevät merkittävästi viimeistään silloin kun työura päättyy. Sijoitukset puolestaan parhaassa tapauksessa tuottavat itsekin lisää varallisuutta. En ole itse mikään huippusijoittaja, vaan olen tehnyt asian itselleni mahdollisimman helpoksi. Sijoitukseen varatut rahat jaan ASP-tilille ja pariin indeksirahastoon, joissa kulut ovat mahdollisimman matalat. Haaveilen siitä, että vielä jonakin päivänä voin hankkia oman kodin tai ehkä sijoitusasuntoja. Ja indeksirahastoihin laittamani pienet summat kerryttävät minulle varallisuutta sitä aikaa ajatellen, kun en enää käy täyspäiväisesti työssä. Tämä voi olla eläkkeelle siirtyminen (tämänastisen työurani perusteella eläkkeeni tulee olemaan lähinnä säälittävä), tai mahdollisesti työajan lyhentäminen tai sapattivapaalle irroittautuminen jossakin elämänvaiheessa.
Tulojen pienempiin osuuksiin jakamiseen tottuminen ei kuitenkaan ole ollut ihan helppoa, sillä omaan itseen käytettävää rahaa on lopulta ainakin näillä minun tuloillani aika vähän. Olen kuitenkin pitänyt pääni kylmänä ja kukkaron nyörit tiukalla. Ensin tuntui, että kaikki ilo oli viety minulta pois ja elintasoni laskenut merkittävästi. Kiukuttelin jonkin aikaa omaa verrattain alhaista palkkatasoani, kallista makuani ja keskustan korkeita vuokria ja sitä, etten lähtenyt taiteen sijasta jollekin paremmin palkatulle alalle. Pienen alkukipuilun jälkeen olen kyllä huomannut Pareton periaatteen todenmukaisuuden. Pareton periaate on yksinkertaistettuna se, että 20% tekemistämme valinnoista tuottaa 80% seurauksista, esimerkiksi 20% huvituksiin käyttämästämme rahasta tuottaa 80% tuon kulutuksen tuomasta ilosta. Vaikka käytössäni on vähemmän rahaa, saan ostoksistani jotakuinkin saman verran (tai jopa enemmänkin) iloa kuin aiemmin. Vähemmällä käyttörahalla minusta on tullut harkitsevampi ja tiedostavampi kuluttaja ja suhteeni rahaan on muuttunut. En halua käyttää vähiä henkilökohtaisia rahojani mihinkään huonoon tai väliaikaiseen ratkaisuun. Kulutuskäyttäytymiseni ei ole enää niin vahvasti markkinoinnin alaista, vaan kumpuaa yhä enemmän minusta itsestäni. En lankea osta 4 maksa 3 -tarjouksiin, jos tarvitsen vain yhden, tai osta mitään siksi että se on edullista. Mielummin säästän hetken ja ostan sen tietyn laadukkaan asian, josta haaveilen kuin hankin jonkin sinne päin olevan jutun ja haaveilen laadusta yhä. Syynään tuotteiden laatua ja materiaaleja tarkemmin kuin ennen ja odotan ostamiltani hyödykkeiltä pitkää käyttöarvoa. Kahvilassa käyn melko harvoin, mutta käydessäni juon kaakaoni tai lusikoin leivonnaisen nautiskellen joka hetki ilman syyllisyyttä kaloreista tai kaakaon hinnasta. Ja mikä tärkeintä olen alkanut tekemään yhä enemmän asioita, joista pidän ja jotka eivät liity kuluttamiseen, ja nautin siitä suunnattomasti. Loppujen lopuksi muutos on ollut siis kaikin puolin hyväksi.