Naiset, jotka kulkevat susien kanssa
Kevättalvella hain kirjastosta yhtä varaustani ja tämä kirja oli varaushyllyssä omani vieressä ja kiinnitti huomioni kannessa komeilevan Alphonse Muchan piirroksen vuoksi, koska rakastan Muchan kuvia ja art nouveau-tyyliä. Muistin lukeneeni joskus tästä kirjasta ja kiinnostuneeni siitä jo aiemminkin. Siltä seisomalta näppäilin itseni kirjaston varausjärjestelmään ja varasin kirjan itselleni. Kyseessä on Clarissa Pinkola Estésin Naiset, jotka kulkevat susien kanssa – Villinaisen arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa.
Pinkola Estés on jungilainen terapeutti ja cantadora. Kirjassa käsitellään tarinoiden ja arkkityyppien kautta naiseutta ja naisen psyykettä. Olen lapsuudesta asti rakastanut tarinoita, etenkin niitä vanhimpia. Kahlasin läpi kotoa löytyneitä kansantarinakokoelmia ja muita satukirjoja kerta toisensa jälkeen. Muistan kuinka luin lukuisia tarinoita, joissa tyttö joutuu metsässä paholaisen vangiksi, ja pelkäsin enemmän kuin koskaan. Tällä taustalla minun oli helppo kuitenkin tunnistaa Pinkola Estésin kirjasta erilaisia arkkityyppejä, koska ne olivat minulle tarinoiden kautta jo tuttuja, vaikken jungilaiseen psykologiaan ole lukion psykologiantunteja enempää tutustunutkaan.
Kirja on paksu ja osittain myös raskasta luettavaa, mutta rakastin sen lukemista. Välillä jouduin pitämään taukoja vain siksi, että oma ajatteluni lähti liikkeelle niin voimakkaasti. Kun puhuin kirjasta miehelleni ja referoin sieltä lukemiani tarinoita huomasimme, että osa tarinoista, jotka minun mielestäni olivat vapauttavia olivatkin mieheni mielestä kauhukertomuksia. En itse pysty katsomaan kauhuelokuvia tai lukemaan kauhukirjallisuutta lainkaan hieman liiankin vilkkaan mielikuvitukseni vuoksi, mutta en näistä tarinoista tunnistanut kauhukuvastoa, vaan lapsena ja nuorena lukemieni tarinoiden maailman. Ehkä tarinoiden vaikutus lopulta riippuukin vahvasti myös kuulijasta. Tarinoiden mahdollinen kammottavuus kyllä lukiessa lientyy viimeistään arkkityyppien analyysin myötä.
Tästä kirjasta riittää pohdittavaa vielä pitkäksi aikaa, vaikka olenkin sen jo aikoja sitten palauttanut kirjastoon. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka kokevat pienintäkään vetoa tarinoihin, itsetutkiskeluun tai ahtaasta naiskuvasta irtautumiseen.