Maaliskuun kirja: Tellervo Koivisto – elämäkerta

Lapsena ihailin suunnattomasti kahta naista, Tellervo Koivistoa ja Pirkko Mannolaa. Olin luonnollisesti innoissani kun syksyllä luin Anne Mattssonin kirjoittamasta Tellervo Koivisto – elämäkerrasta. Vaikka kirjaa ei silloin oltu vielä edes julkaistu kävin heti tekemässä varauksen kaupunginkirjastoon ja pääsin jonoon sijalle 137. Kyllä, tästä kirjasta oli muutkin kiinnostuneet. Kirjaston jono kuitenkin eteni nopeasti ja sain kirjan käteeni sopivasti helmikuun viimeisenä päivänä, jolloin siitä tuli itseoikeutetusti maaliskuun kirja.

Anne Mattsson kirjoittaa elämäkertaa nimenomaan Tellervo Koivistosta, eikä niinkään presidentin puolisosta. Keskiöön nousee Tellervon elämä käänteineen ja haasteineen. Kirjasta piirtyy esiin kuva herkästä, mutta vahvasta naisesta, joka epäröi usein, mutta on suorasanainen. Kirjasta välittyy myös Tellervo Koiviston kipakka huumorintaju, mikä tekee hänestä helposti samaistuttavan. On kiinnostavaa lukea tarinaa pientilallisen tyttärestä kohti politiikan keskiötä. Kirjan painopiste on selkeästi 1950 ja 1960 -luvuilla eikä suinkaan presidenttikausilla. Kirjassa ei vältellä kipeitäkään aiheita, kuten Tellervo Koivisto ei ole tehnyt julkisuudessa muutenkaan. Kirja käsittelee niin Tellervo Koiviston ahdistusta kapeassa kotirouvan roolissa kuin myöhemmällä iällä puhjennutta masennusta, joka oli seurausta lapsuudessa koetusta väkivallasta koulussa. Kirjassa on myös paljon kuvia, joissa Koivisto näyttäytyy paitsi edustustehtävissä myös kotioloissa. Elämäkertaa lukiessa tulee myös ymmärtäneeksi miten paljon ihmiselämän aikana ehtii tapahtua sekä poliittisesti että yhteiskunnallisesti. Se Suomi, johon Tellervo Koivisto syntyi oli varsin erilainen kuin tänä päivänä.

Minä synnyin Suomeen, jonka presidenttinä oli Mauno Koivisto ja hänen rinnallaan totuin jo pienenä näkemään näyttävän puolison. Yhä ajatellessani sanaa presidentti, piirtyy mieleeni kuva Mauno Koivistosta. Mikä minua lapsena sitten viehätti Tellervo Koivistossa? Minulle Tellervo Koivisto näyttäytyi kuin puoliksi sadunomaisena kuningattarena tyylikkäine asuineen. Minua kiehtoi ajatus siitä, että hän oli kuin satukirjan hahmo, mutta kuitenkin oikea ihminen. Samanlaista mielihyvää koin lukiessani. Tuo lapsuuden ihailun kohde muuttui rivi riviltä ja sivu sivulta yhä enemmän oikeaksi ihmiseksi. Ihmiseksi, jonka ajatuksilla ja valinnoilla on merkitystä. Kirjaa lukiessani pohdin paljon myös omaa alkavaa avioliitoani. Toivon, että osaamme mieheni kanssa tukea toisiamme kuten Koivistot ovat tehneet.

Kuva kustantajan sivuilta, täältä.