Huhtikuun kirja: Fanny

Tässä kuussa luin ystäväni suositteleman Raija Orasen Fannyn. Fanny on puolifiktiivinen romaani, joka kertoo näyttelijätär Fanny Grahnista, josta tuli myöhemmin kauppaneuvoksetar Sinebrychoff. Puolisonsa Paul Sinebrychoffin kanssa hän keräsi kattavan kokoeman eurooppalaisten mestareiden maalaamia muotokuvia, joita voi yhä käydä katsomassa Sinebrychoffin taidemuseossa Fanny ja Paul Sinebrychoffin kotona Helsingin Bulevardilla. Kirjan kannessa komeilee kuva Fanny Grahnista nuoren Kaarlekuninkaan roolissa, joka oli hänen läpimurtoroolinsa vuodelta 1880. Teatterimuseon joulukalenteri vuodelta 2012 osaa kertoa, että hänen roolikuvastaan tuli näytemän (Kung Carls Jakt eli Kaarle-kuninkaan metsästys) suuren suosion myötä Helsingissä pian keräilykohde.

Minulle kirjan parasta antia oli vanhan Helsingin kuvaus. On ihana lukea kirjaa, kun hahmot liikkuvat ikään kuin keskuudessamme, mutta toisella aikakaudella. Sattumalta myös kirjassa esiintyvät Eerikinkartano, Navala ja Kylmälä Kirkkonummella ovat minulle tuttuja, sillä vanhempani asuvat aivan niillä kulmilla Lapinkylässä. Fannyn näyttelijänuraan liittyvissä kuvauksissa vilisee tuttuja nimiä ja teoksia näytelmäkirjallisuuden historiasta ja suomalaisen teatterin ja oopperan alkuajoilta. Myös vuosisadan vaihteen kuohunta välittyy kirjassa elävästi. Ensimmäistä Maailmansotaa edeltävä yleisen ilmapiirin kiristyminen muistuttaa pelottavalla tavalla tämänhetkistä maailmantilaa. Kirjan aikajänteen aikana Venäjällä vaihtuu tsaari, Suomen tilanne kiristyy ja kärjistyy kohti itsenäistymistä ja lopulta sisällissotaa.

Kirjan luettuani olen alkanut myös pohtia Sinebrychoffin taidemuseossa vierailemista. olisi herkullista käydä katsomassa Sinebrychoffien kodin tiloissa oleva näyttely, nyt kun kirjan tapahtumat on vielä tarkasti muistissa. Ymmärtääkseni taulut kodin seinillä roikkuvat yhä samoilla paikoilla kuin ne ovat roikkuneet Sinebrychoffien vielä eläessä.

Kuva lainattu täältä.