Äitien linjassa

Äitienpäivän alla olen pohtinut paljon sukuni äitien linjaa. Äitiys ei ole yksi ja sama kuten emme ole ihmisinä tai naisina samanlaisia. Ehkä vahvuus onkin juuri erilaisuudessa ja lapsen näkökulmasta siinä, että elämässämme on useita erilaisia aikuisia tukemassa ja turvaamassa kasvuamme.

Oma äitini on vahva tiikeriäiti. Äitini on aina vaatinut meiltä lapsilta paljon esimerkiksi käyttäytymisen ja koulumenestyksen saralla. Toisaalta äitini puolustaa raivoisasti pentujaan silloin, kun omat voimamme eivät riitä. Äiti on asettanut lapsuudessani meille tiukat rajat, joita vastaan olemme temponeet ja toisaalta äidin syli on ollut pehmeä ja meille auki, silloin kun kaipaamme lohdutusta. Minun äitini sylissä taisi itkujaan itkeä toisinaan myös jotkut lapsuuteni ja nuoruuteni läheisimmistä ystävistä. Lisäksi äitini toi elämääni keijut ja menninkäiset. Äitini on paitsi menestyvä bosslady myös villi luonnonlapsi. Häneltä olen oppinut miten rakastetaan metsää ja tunnetaan luonnon äärettömyys. Saniaisten seassa ja metsäkukkien kukinnoissa asuvat keijut ja menninkäiset ja puun runkoa tunnustellessa voin tuntea puun voiman ja energian virtaavan myös minuun. Kovalla tuulella kuljemme paikkaan, jossa tuuli pääsee puhaltamaan esteettä ja annamme tuulen puhdistaa ja viedä mennessään kaikki murheet. Sateella painamme päämme järven pinnan alle ja kuuntelemme tuhansien pienten kellojen kilinää.

Isoäitien opetukset

Olen ollut onnekas, sillä olen lapsuudessani ja nuoruudessani saanut tutustua molempiin isoäiteihini ennen heidän pois nukkumistaan. Toiselta mummoltani perin rakkauden kauneuteen ja kasvien hoitoon. Mummini hoiti rakastaen ikkunoillaan viherkasveja ja mökillä hänellä oli puutarhassaan tilaa niin kukille kuin vihanneksille ja marjoillekin. Puutarhan lisäksi mummi oli rakentanut kaikkialle kauniita kukkapenkkejä ja kuisteilla oli lisäksi istutuksia suurissa valurautapadoissa. Hoidetun puutarhan ja tilusten yhteyteen mahtui myös kukkiva rinne villeine ketokukkineen. Mummi keräsikin usein kukkia maljakkoon sekä mökkiin että leikkimökkiin ja saunan pukuhuoneeseen. Kauneutta ja elinvoimaa oli kaikkialla. Kaupungissa mummin ikkunalaudoilla oli kukkien lisäksi muistoja matkoilta ympäri maailmaa. Yksi suosikki puuhistani lapsena oli tutkia mummin simpukkakokoelmaa ja painaa korvani suurta simpukkaa vasten ja kuunnella meren kohinaa. Mummilla oli pettämätön tyylitaju, joka kattoi sekä sisustuksen että pukeutumisen. Toivon, että jotain siitä taidosta olisi periytynyt minullekin.

Toinen isoäitini jakoi rakkauteni näyttämötaiteisiin. Mummoni opetti minut laulamaan, tekemään kuperkeikkoja ja siltakaatoja ja rohkaisi esiintymään. Kesälomalla lakkasimme kynnet salaa äidiltäni ja harjoittelimme korkokengillä kävelyä. Mummo opetti, että polvet täytyy suoristaa koroilla kävellessä, ettei näytä kamelilta. Hän kasasi pääni päälle kirjoja, jotta oppisin kävelemään koroilla selkä ja niska suorassa. Sateisina päivinä mummo käänsi radion kovemmalle tai sopivan musiikin puuttuessa lauloi itse ja opetti minut ja siskoni tanssimaan lavatansseja valssista tangoon ja polkasta jenkkaan foxia unohtamatta. Hän näytti esimerkillään, miten elämässä voi antaa tilaa naurulle eikä kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Hän ompeli minulle hameita, housuhameita ja mekkoja, jottei äitini pukisi minua vain järkeviin ja käytännöllisiin vaatteisiin, ja neuloi läjäpäin lapasia, etteivät vanhempani suuttuisi niin kovin minun hukatessani joka talvi useita pareja. Mummoni työskenteli teatterissa ja omalla työurallani olen useasti törmännyt ihmisiin, jotka tunsivat mummoni ja muistelevat lämmöllä hänen nauruaan ja huumorintajuaan.

Äitienpäivä

Omassa äitiydessä ja ihmisenä kasvamisessa koen vahvasti minua edeltäneiden vahvojen naisten linjan vaikutukset ja toivon, että osa heidän voimastaan asuu myös minussa. Tiedän olevani etuoikeutettu, eikä kaikilla välttämättä ole samanlaisia kokemuksia. Suhde äitiin voi olla kipeä tai toteutumaton toive omasta äitiydestä voi varjostaa äitienpäivän viettämistä. Kaikki tunteet on sallittuja.

Vierailin eilen lauantaina lasten kanssa vanhempieni luona juhlimassa ”esiäitienpäivää”. Varsinaisen äitienpäivän vietämme oman perheen kesken kotona Helsingissä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *