Detox-oireita vai jälkitautia, vko 3
Koko viikon on puskenut nenästä sellainen määrä ihka aitoa räkää, etten käsitä miten sitä voi tulla niin paljon. Muuten olo on ollut pääsääntöisesti ihan terve. Paitsi eilen, jolloin oksensin ja voin muutenkin heikosti. Epäilen limaisuuden olevan detox-oire, ensin ajattelin vatsan möyryämisenkin liittyvän detoxiin, kunnes mihelläkin alkoi tuntua vatsan seudulla huonolta. Ilmeisesti jokin pöpö siis, mutta ei mitään kovin vakavaa, sillä illalla olo oli jo jotakuinkin normaali.
Terveystilanteen epäselvyyden vuoksi raskas liikunta on tällä viikolla korvattu pitkillä kävelylenkeillä taapero selässä tai rattaita työnnellen. Päivien askelmäärät onkin kävelyiden seurauksena huidelleet useampanakin päivänä jo 20 000 askeleen paikkeilla. Tämä on oikein hyvä, varsinkin kun askelmittarina toimii kännykkä, jonka lasken kotona aina jonnekin pöydälle ja jätän sinne kunnes taas lähden ulos. Haluaisin kuitenkin kovasti jo juoksemaan, ja taidankin ensitilassa koettaa josko limaisuus helpottaisi oikein kunnon hikilenkillä. Stressiä lievittämään olen harkinnut etsiväni jotain kevyttä ja lyhyttä iltajoogarutiinia. Sellaista, joka rauhoittaisi mieltä ja kehoa kohti unta.
Uni tuntuukin olevan tässä elämäntilanteessa se vaikeiten saavutettava perustarve. Myöhäiset illat näytöksissä ja aikaisin heräävä taapero on uuvuttava yhdistelmä. Illalla on vaikea rauhoittua nukkumaan esityksen jälkeen ja aamulla taas tuntuu ettei ehdi nukkua riittävästi. Tällä viikolla illat on onneksi olleet pääsääntöisesti vapaat, mutta unirytmi on kuitenkin jo ehtinyt kiepsahtaa myöhäisemmälle asetukselle. Yhtenä iltana puolisoni totesikin minulle, että voisin hyvin mennä jo nukkumaan, etten murisisi väsyneenä seuraavaakin päivää. Mielestäni idea oli mitä mainioin. Seuraavana iltana meninkin kiltisti sänkyyn jo samalla kun laitoin taaperon nukkumaan. Nämä muutamat pidemmät yön on auttaneet vähän, mutta ne eivät poistaneet väsymystä. Ehkä ainakin osittain detox-oireilua tämäkin? Unentarpeeni tuntuu olevan loputon! Joskun muinoin, aikana kun meitä oli vain kaksi (eli esikoiseni ja minä), unirytmini oli autuaan säännöllinen. Nukahdin illalla 22-23 välillä ja heräsin aamulla 6-7 välillä. tarvittaessa sain hilattua rytmiäni myös hieman aikaisemmaksi, jos anivarhaiselle aamuherätykselle oli tarvetta. Luonnollisessa rytmissäni pidän aikaisista aamuista, jolloin on rauhaa tehdä mitä huvittaa. Minulle otollisin aika liikkua on myös aikaisin aamulla, jolloin liikunnasta saatu hyvä olo jatkuu koko päivän. Tavattuani nykyisen puolisoni illat venyivät hiljalleen pidemmiksi puolison huomattavasti myöhäisemmän rytmin myötä. Ja tämän nuorimmaisen perheenjäsenen myötä koko nukkumispalettini on mennyt sekaisin jo useampaankin otteeseen. Toivon, että 2 vuoden ikä toisi hieman lisää rauhaa myös äidin nukkumiseen!
En ole ollut tämän detoxin suhteen yhtä tarkka kuin edellisellä kerralla tammikuussa. Syitä on kaksi; 1) silloin olin kotosalla ja nyt olen vieraassa kaupungissa ja 6 päivää viikosta töissä, 2) nyt tiedän edellisestä kerrasta oppineena, mitkä allergisoivien ominaisuuksien vuoksi rajoitetuista ruoka-aineista eivät aiheuta minulle oireita, joten en ole niiden suhteen niin tarkka. Olen kuitenkin pitänyt pääsääntöisesti kiinni ruokarytmistä, kahdesta nestemäisestä ateriasta ja jokaöisestä 12 tunnin minipaastosta. Yhtenä päivänä olin niin äärimmäisen nälkäinen, että söin toisen smoothien sijasta hieman linssisalaattia. Ja perjantaina, kun pääsimme miehen kanssa kahdestaan syömään luovutin pikkukaupungin ravintoloiden suppeille ruokalistoille ja söin gluteenittoman vegaaniruoan sijasta gluteenitonta kasvisruokaa. Juomien suhteen olen kuitenkin pysynyt tiiviisti vesi ja yrttiteelinjalla, sillä emme pakanneet mehupuristinta mukaamme kesäksi. Tämä Savonlinnan ravintoloiden kasvis- ja vegaaniruokatarjonnan suppeus/olemattomuus ei ollenkaan lievitä koti-ikävääni… Kuinka onnellinen olenkaan siitä, että kotona Helsingissä gluteenittoman vegaaniruoan löytäminen ravintoloista ei ole temppu eikä mikään! (nyt mielessäni laukkaa 1001 muutakin syytä, miksi r a k a s t a n kotikaupunkiani ja kotikaupunginosaani)
Yllättävää kyllä en ole haikaillut jäätelön tai muiden herkkujen perään mitenkään erityisen kiiheästi projektin aloitettuani. Tämä antaa toivoa siitä, että herkuttelijan luonteeni voisi tulevaisuudessa olla hallittavisakin. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Detoxia on jäljellä vielä 2 viikko, jonka jälkeen laskeudun vielä viikon verran kohti kiinteiden ruokien laajempaa syömistä ja 4-5 aterian rytmiä. Normaaliin ruokailuun pääsen palaamaan sitten samalla kun palaan kotiin. Itseni tuntien, minun on kuitenkin parasta asettaa itselleni pysyvät rajoitukset herkuttelulle, sillä ilman rajoja annan mieliteoilleni liian helposti periksi.
Painoa on taas tippunut reilun kilon verran edellisestä viikosta. Kokonaisuudessaan on tähän mennessä karissut yhteensä 4 kiloa ja painoindeksikin on tipahtanut jo mukavasti normaalipainon puolelle. Hiljalleen se omalta tuntuva kroppa alkaa taas hahmottua tuolta ylimääräiseltä tuntuvan massan alta, vaikka vanhat lököisät farkkushortsit vielä puristavatkin. Tuntuu hyvältä kun tajuaa, että tavoite ei ole vain haavekuva tai vääristynyt muisto, vaan ihan realistisesti saavutettavissa oleva olotila. Vielä on kuitenkin 10 kiloa matkaa tavoitteeseen. Häihin on aikaa 39 viikkoa, joten 260g viikoittaisella pudotuksella olisin hyvin tavoitteessani viikolla ennen häitä. Yritän kuitenkin saada vielä kirittyä pudotusta nyt alkumetreillä vielä hieman, ettei painonpudotuksesta tulisi lisästressiä aivan häiden alla. Tämä detox on hyvä alku ja sokeriaddiktion vieroitushoito, mutta tavoite on kuitenkin opetella sellaiset elämäntavat, joilla paino pysyy sopivana tavoitteen savutettuanikin.
Ensiviikolla luvassa taas työtahdin kiristyminen ja omalta osaltani kesän kolmas ensi-ilta, detoxin toinen viikko ja toivottavasti myös paljon hikistä liikuntaa ja hyviä yöunia.