Hääpuku

Hääpuvun etsintä on ihanaa ja kamalaa. Maailma on täynnä toinen toistaan upeampia pukuja ja jokaiseen makuun löytyy jotakin. Erilaisia häihin ja hääpukuihin keskittyneitä Pinterest-tauluja ja verkkosivuja selailtuani alkoi hahmottua käsitys siitä millaisen puvun haluan. Minun pukuni tulisi olemaan ilmava ja kevyt. Helma saisi olla hulmuava A-linja ja yläosan pitäisi olla sekä avoin että peittävä. Mieluiten puku saisi myös olla vaalea ja eteerinen, mutta ei välttämättä valkoinen – ei ainakaan kokonaan. Missään tapauksessa pukuni ei saisi kiristää tai olla tönkkö ja vannehameita ja muita vastaavia härpäkkeitä vältän loppuun saakka.

Kun sitten löysin muutamia pukuja, jotka olisin voinut ottaa vaikka sellaisenaan, vastaan tuli ongelmia. Näitä pukuja ei myydä Suomessa ja osaa ei edes Euroopassa ja monissa ihastuin myös jo menneiden mallistojen pukuihin. Olisi liian suuri riski tilata puku täysin sovittamatta. Varsinkaan kun en ole nippa nappa 160cm varteni kanssa lähelläkään kuvien mallien mittoja! Suomalaisien hääpukuliikkeiden sivuja selatessani lähinnä turhauduin, sillä haluamaani tyyliä ei tuntunut löytyvän mistään.

Seuraava ongelma oli budjetti. En todellakaan ole valmis maksamaan puvustani viisinumeroisia summia. Ja realistisesti edes nelinumeroiset summat ei tule kohdallani kysymykseen. Ajattelin varata sovitusaikoja muutamista hääpukuliikkeistä ja etsiä vaan sinnikkäästi jotain minulle sopivaa, ja tyytyä sitten siihen mitä löytyy. Myös puvun teettäminen tai sen itse ompeleminen olivat vakavasti pohdinnassa sekä spesifien toiveideni, että rajallisen budjetin vuoksi.

Sitten kohtalo puuttui peliin. Näin ihanan puvun facebookissa Hoochie Mama Janen sivulla. Puku oli varattu, mutta laitoin siihen hetken mielijohteesta kakkosvarauksen. Pääsinkin lopulta sovittamaan pukua, ja se oli täydellinen! (eikä mitkään ylisanat riitä kuvaamaan liikkeen omistajan Irjan asiantuntemusta ja myötäelämistä pukua sovitettaessa!) Löysin kuin löysinkin hääpukuni käymättä yhdessäkään morsiusliikkeessä. Puku on kaikkea mitä toivoin! Siinä on unelman kevyt, mutta pitkä helma, yläosaa peittää läpikuultavat pitkät hihat, puku on vaalea, mutta ei valkoinen ja se on rento ja mukava päällä. Ja mikä parasta se oli hinnaltaan huomattavasti edullisempi kuin pukuun budjetoitu summa. Nyt kaapissani siis majailee the puku ja odottaa kovasti jo kevättä 2017!

Kuvaa the puvusta ei tietenkään ole tässä postauksessa, koska en halua ottaa sitä riskiä, että the sulhanen jossain mielenhäiriössä päätyisi minun blogiani lukemaan. Sovimme, että puvun suhteen noudatamme perinnettä – tavallaan… Sulhanen ei saa nähdä ennakkoon morsiamen pukua, mutta sovimme myös että morsian ei saa nähdä sulhasen pukua! Ettei aivan kamaluuksia tapahtuisi, keskustelimme pukuasiaa läpi yhdessä, kerroin ettei puku ole valkoinen ja näytin sulhaselle myös hieman oman pukuni mallia muistuttavan puvun kuvan, jotta hänellä olisi omaa pukuaan valitessa jonkinlainen käsitys siitä, mitä minä aion päälleni pukea.