Ihana Rouva C.
Appeni antaa minulle joka vuosi joululahjaksi kirjan. Ja mikä parasta, saan yleensä itse valita teoksen kunhan vain muistan toimittaa toiveeni ajoissa miehelleni. Koska nautin kuitenkin hieman jännityksestä, listaan pari kolme kirjaa, joista mieheni valitsee sen yhden. Tänä vuonna paketista paljastui Minna Rytisalon Rouva C. Alun perin kiinnostuin nostamaan kirjan käteeni sen upean kannen takia ja luettuani takakannen kuvauksen kirjasta, tiesin että tämän haluan lukea.
Rouva C. on fiktiivinen tarina Minna Canthin vuosista Jyväskylässä ensin seminaarin oppilaana ja myöhemmin opettajansa vaimona. Tämä kirja sopi tämän vuoden aloitukseksi paemmin kuin hyvin, sillä tänä vuonna maaliskuun 19. päivä paljon ihailemani Minna Canthin syntymästä on kulunut 175 vuotta. Minä tunnen Minna Canthin ensisijaisesti näytelmäkirjailijana ja prosaistina, joka ei pelännyt tarttua vaikeisiin aiheisiin puolustaessaan sekä naisten että sosiaalistenluokkien välistä tasa-arvoa. ”Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha, ha, ha. Niitähän minun pitikin ampua.” sanoo Homsantuu Työmiehen vaimo -näytelmän lopussa – tähän lauseeseen minun tulkinnassa on Minna Canthin asenne. Rouva C. kertoo kuvitteellisen tarinan siitä miten Minna Canthista kasvoi tämä vahva nainen, jona hänet yhä tänä päivänä muistetaan.
Rouva C. oli totta puhuen jotain ihan erilaista kuin odotin, mutta hurmaannuin täysin. Rytisalon kieli on kaunista ja maalaa lukijan mieleen kirjan hahmonen elämän elävinä kuvina ja tuntemuksina. Rouva C:n Minna on vielä nuori, mutta herkän ja epävarmankin pinnan alla kuplii jo se Minna, jona me hänet tunnemme. Minusta oli myös ihana piirtää mielessäni kuva 1800-luvun lopun Jyväskylästä, jonne kirjan tapahtumat ensisijaisesti sijoittuvat. Olen itse syntynyt Jyväskylässä, mutta aikuisiällä olen vain vieraillut kaupungissa isovanhempieni luona. Isoisäni ikkunasta aukeaa näkymä kirkkopuistoon ja olen usein kävellyt hänen kanssaan sekä harjulla että järven rannalla, jossa Rouva C:n Minnakin kulkee.
Rouva C. kuvaa Minna Canthin ja hänen aviomiehensä ajan kanssa yhteen hitsautuvana parina ja kirjan ajatukset avioliitosta ja rakkaudesta ovat koskettavia. Pidin kovasti myös siitä miten Rouva C:n Canthin pariskunta rikkoo aikansa rajoja sekä kiinnostuksessaan luonnontieteisiin että ajatuksissaan yhteiskunnan rakenteista. Minnan rinnalla kulkee kuvitteellinen hahmo Flora, jonka kautta kuvataan Minnan ristiriitaa vallitsevien käsityksien kanssa siitä mikä on naiselle, vaimolle ja pariskunnalle hyväksyttävää ja sopivaa.
Kirja oli äärimmäisen helppo ja mukava lukea. Tarina vei mukanaan ja huomasin ahmivani sivun toisensa perään, vaikka olisikin ollut jo syytä sammuttaa valot ja käydä nukkumaan. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi. Kuten suosittelen myös tutustumista Minna Canthin omaan tuotantoon.
Kuva täältä.