Joulukuun kirja: Tahto ja hohto
Vuoden 2017 viimeisenä kuukauden kirjana luin työhäni liittyvän kirjan, jonka olisin kyllä takuuvarmasti lukenut ilman työkytköksiäkin. Annina Holmbergin äidistään kirjoittama Tahto ja hohto – Ritva Holmbergin taiteilijantie on mielenkiintoinen sekoitus lapsen ja teatteritieteilijän katsetta taiteilijaelämäkerrassa. Ritva Holmberg oli dramaturgi ja ohjaaja sekä teatterin suurmiehen Kalle Holmbergin vaimo. Kirjasta käy ilmi Holmbergien tiivis yhteistyö ja pitkä avioliitto sekä merkittävä vaikutus suomalaiseen teatterikentään.
Kirja on kirjoitettu kiinostavasti ja koskettavasti. Se vie läpi merkittävien tapahtumien ja vaiheiden suomalaisessa teatterihistoriassa. Kuvissa Holmbergien rinnalla näkyy vaikuttava joukko suomalaisia taiteilijoita aina Esko Salmisesta, Kaj Chydeniukseen ja Aulis Salliseen sekä Kristian Smedsiin. Työhöni kirjan tapahtumat liittyvät etenki 70-luvun osalta, jolloin Kalle Holmberg ja Ralf Långbacka olivat Turun Kaupunginteatterin johtajina. Heidän menestyksekäs johtajakautensa tunnetaankin yleisesti kotkien kauden nimellä ja ei ole vähäteltyä sanoa, että he nostivat Turun Suomen merkittävien teatterikaupunkien joukkoon. Kotkien kauden tunnetuimmaksi ja muistetuimmaksi esitykseksi nousi Ritva Holmbergin dramatisoima ja Kalle Holmbergin ohjaama Seitsemän veljestä, jota esitettiin yhteensä 242 kertaa.
Henkilökohtaisen vaikutuksen minuun teki paitsi sen ymmärtäminen, miten valtavasti Holmbergit ovat tehneet töitä ja miten laajasti ympäri Suomea ja Eurooppa ja miten upeiden taiteilijoiden kanssa, myös se miten kauniisti ja henkilökohtaisesti Ritva Holmbergia kirjassa kuvataan. Tällaista henkilökohtaisuutta ei varmasti olisi voinut saavutta kukaan muu kuin Annina Holmberg, Ritva ja Kalle Holmbergin tytär, joka on vanhemmistaan poiketen teatteritieteilijä taiteiliija-ammatin sijaan. Varsinkin Ritva Holmbergin viimeisten elinvuosien ja viikkojen kuvaus taitelussa syöpää vastaan on äärimmäisen koskettavaa ja se miten käsinkosketeltavaksi perheen tuska tulee matriarkan hiipuessa kohti kuolemaa. Kun aviomies hiipuu mutama vuosi puolison jälkeen, ei lukijankan silmät pysyneet kuivina. Sattumalta asuimme Holmbergien kanssa samassa talossa Töölössä ja muistan suruliputuksen, kun Kalle kuoli. Kyseinen talo Tunturikadun ja Oksasen kadun kulmassa on edelleen se paikka, jonka koen kodikseni, vaikka muutimme sieltä pois kesäkuun lopussa.
Suosittelen lukamaan kirjan, vaikka et tuntisikaan merkittävästi teatteria tai lähivuosikymmenten teatterihistoriaa, hyvin suurella todennäköisyydella kuitenkin törmäät kirjassa tuttuhin nimiin ja paikkoihin ja opit jotain uutta teatterihistoriastamme.
Kirja kuukaudessa oli minulle hyvä tavoite. Lukemisen vauhti oli kohtuullinen ja pienen itse luodun pakotteen alla aloin löytää elämästäni tilaa lukemiselle. Olen oppinut kantamaan kirjaa mukanani laukussa ja ottamaan sen esille kännykän sijaan ratikassa, junassa ja lounastauolla. Toisinaan kotona hiipailen kirjani kanssa sohvalle tai käyn varhain vuoteeseen vain lukeakseni tunnin tai pari vielä ennen nukahtamista. Vuoden aikana olen tuntenut karvaalla tavalla nahoissani mitä ruuhkavuodet tarkoittavat, olen järjestänyt häät, muttanut toiseen kaupunkiin tehnyt useaa eri työtä limittäin ja päälletysten ja elänyt elämääni uhmaikäisen ja esiteinin äitinä, olen palanut loppuun ja rämpinyt tieni taas selvemmille vesille uupumuksen pyörteistä, aloittanut uudestaan. Kaiken tämän keskellä olen taas raivannut tilaa lukemiselle ja saanut siitä valtavasti voimavaroja. Olen oppinut uutta ja karannut kaukaisiin maailmoihin ja kokenut tunteiden laajan kirjon. Voin suositell alukemiseen liityvää lupausta varauksetta kaikille: Et tule menettämään mitään, mutta voit saada valtavasti.
Muut vuoden 2017 kuukaudenkirjat löydät alta.
Tammikuun kirja: Kaikki se valo jota emme näe
Maaliskuun kirja: Tellervo Koivisto – elämäkerta
Marraskuun kirja: Hyvin eletty
Kuva kustantajan sivuilta.