Joululaulukalenteri 13. luukku

Hyvää Lucian päivää!

Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin ja punaiseen vyöhön, kantaa päässään kynttilä kruunua ja kädessään kynttilää, tuo valoa talven pimeyteen. Lucia-neito linkittyy mielenkiintoisella tavalla myös Giacomo Puccinin La Bohèmeen, jossa Mimì tavatessaan ensikertaa Rodolfon etsii valoa sammuneeseen kynttiläänsä, ja aariassa ”Sì, mi chiamano Mimì” hän kertoo että häntä kutsutaan Mimìksi, vaikka hänen nimensä on Lucia. Mutta niin paljon kuin rakastankin La Bohèmea, siirrytään takaisin joulukalenteriin.

Kerran juttelin erään vanhemman rouvan kanssa, joka muisteli kauhulla nuoruutensa Lucia-kulkueita. Hänellä oli nuorena ollut pitkät ja paksut vaaleat hiukset, ja vuosi toisensa jälkeen hänet valittiin koulussa Luciaksi kantamaan kynttiläkruunua. Kruunun kynttilät olivat valuttaneet steariinia hiuksiin ja päänahkaan, minkä seurauksena Lucian päivän muistoksi oli jäänyt ennen kaikkea se kipu, kun kuuma steariini valuin päähän ja se, kuinka äiti oli illalla kammannut kuivunutta steariinia irti hiuksista.

Omassa lapsuudessani Lucia-kulkue tarkoitti kuitenkin ennen kaikkea kivaa keskeytystä koulupäivään kun sai pukeutua valkoiseen pukuun, kantaa kynttilää ja kiertää laulamassa Santa Luciaa.