Kauneudesta

Varpain jaloin

 

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Mutta kuka sille katsojalle määrittää sen mikä on kaunista?

Ensimmäisiä muistojani kauneudesta on Ateneumissa ja Punkaharjun Retretissä nähdyt taulut. Ihailin muotokuvien kauniita naisia koreissa puvuissaan ja toivoin, että joskus voisin olla yhtä kaunis kuin he. Ihailin myös isoäitiäni ja äitiäni, joiden kauneus oli keskenään hyvin erilaista. Isoäitini oli vanhan polven edustusrouva ja äitini puolestaan on luonnonlapsi, joka viihtyy pääsääntöisesti täysin meikittä - paitsi ollessaan töissä piinkovana bisnesnaisena.

Joskus lupasin itselleni, että sitten kun äiti ei enää pääsisi määräilemään tekemisistäni, olisi kynteni aina lakatut ja hiukseni saisivat hulmuta auki. Todellisuus oli lopulta jotain muuta. Luonnonkiharat hiukseni eivät kuuntele ohjeita ja kasvoilleni valuvat hiukset häiritsevät minua. Niin ja lakkaan vain varpaankynnet, koska käsissä lakat ei koskaan pysy siisteinä pitkään. En jaksa nähdä sitä vaivaa, mikä kynsilakkojen siistimiseen menisi enkä näe syytä laittaa rahaa laitettuihin geelikynsiinkään (kokeilin sellaisiakin kyllä kerran). Suosin hyvin luonnollista meikkiä ja usein viikonloppuisin jätän meikin kokonaan laittamatta ellei luvassa ole jotain erityistä menoa. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän arvostan luonnollista kauneutta. Tai ainakin niin minä luulin!

Marraskuun alussa törmäsin Instagrammissa ystäväni päivityksiin meikittömästä marraskuusta. Hetken mielijohteesta päätin osallistua, olihan jo marraskuun kolmas päivä ja olin ilmansen kummempaa miettimistä ollut koko marraskuun meikittä. Seuraavana maanantaina olimme mieheni kanssa Helsingin keskustassa asioilla. Lounasravintolassa sain vähän kehnoa palvelua ja minuun iski epävarmuus. Katsoin ympärilleni ja tunsin itseni nukkavieruksi ja jotenkin vanhan näköiseksi. Salaatin äärellä purin tuntojani miehelleni. Hän nosti katseensa ja tarkkaili hetken tilaa ja totesi sitten - et sä ole mitenkään nukkavieru, mutta sä olet tän koko ravintolan ainoa nainen, jolla ei ole meikkiä. Oloni oli jokatapauksessa kamala.

Pelkällä meikittömyydellä rikoin normia. Meikkaamaton nainen on huolittelematon, vaikka olisi pukeutumiseltaan ja käytökseltään ihan samanlainen kuin muutenkin. Huomasin karulla tavalla, etten ole oikeasti yhtään tämän asian yläpuolella. Seuraavana päivänä, kun minulla oli taas asiaa keskustaan oli meikit naamassani kuten muutenkin ja kuten muillakin. Ja ei liene yllätys, että itsetuntoni ei enää ollut samalla tavalla pohjamudissa kuin edellisenä päivänä meikkaamattomana. Periaatteesta inhoan sitä, että naisen pitäisi kulkea meikattuna ollakseen "siisti" ja "huoliteltu", mutta minusta ei sitten kuitenkaan ole tuon asian murtajaksi. Vihaan jokaista mainosta, jossa vihjataan tai sanotaan suoraan naisten kasvoissa olevan virheitä tai epätäydellisyyksiä. Miksi naisen kasvot ja naisen iho on sellaisenaan epäsiisti tai virheellinen, kun suurin osa miehistä saa kulkea tuolla ihan avoimesti ilman meikkiä ja he eivät silti ole epäsiistejä?

 

Kuvan minusta on ottanut Juho Vee.

Kommentit

Nettanen
Destination: Happiness

Ensinnäkin - aivan ihana kuva!! <3

Sitten itse aiheeseen - hyvä ja ajankohtainen aihe, josta on ollut tarkoitus itsekin kirjoitella. Tuli tästä mieleen taannoinen Jenni Pääskysaaren haastattelu Hesarissa, jossa hän kertoi esiintyvänsä nykyään usein meikittä, koska on ärsyyntynyt siihen, että meikkaaminen on normi ja vaatimus. Vähän aikaa sitten Pääskysaari kertoi jossain toisessa haastattelussa, että on tuosta Hesarin jutusta saanut enemmän palautetta kuin mistään toisesta haastattelusta koskaan (!). Aika mielenkiintoista, että mistä se kieliikään. 

Ärsyttää kyllä ihan suunnattomasti, että lehdissä siitä tehdään "uutinen" ja "juttu" siitä, kun joku missi tai muu julkkis julkaisee meikittömän kuvan. Hirveä haloo siitä, että naisella ei ole meikkivoidetta tai rajauksia! Usein kun näissä kuvissa naiset ei silti edes ole luonnotilassa, vaan on irtoripsiä, microbladingia ja ties mitä. Sekin on käsittämätöntä, että naisille tämä meikkaamisen oletus on olemassa, mutta ei tietenkään miehille.

Mä itse liikun arkena lähes poikkeuksetta joka päivä meikittä. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että olen niin aamu-uninen, että käytän ne aamun minuutit mieluummin nukkumiseen kuin meikkaamiseen. Meikitön olotila on nykyään mulle jo niin normi, ettei siitä sinäänsä tule huonommuuden tunnetta, ja tietysti esim isoilla silmälaisella voi peittää naamansa aika hyvin. :D Oon huomannut, että se epävarma tai "nukkavieru" fiilis iskee mulla oikeastaan eniten silloin, jos tapaa jonkun vähän vieraamman tutun tai ns "puolitutun". Silloin, kun haluaisi vielä tehdä jotenkin hyvän ja skarpin vaikutelman toiseen. Omat ystäväni ja perheeni ovat minut tottuneet näkemään meikittä joten sillä ei ole väliä, eikä oikeastaan sitten taas tuntemattomienkaan mielipiteillä, koska heidän mielipiteistään en niin välitä.

Mutta on se kyllä silti niinkin, että sitten kun sitä meikkiä on naamassa, niin kyllä sitä tuntee itsensä jotenkin erityisen freesiksi ja kivan näköiseksi. Todennäköisesti, jos olisin tosi aamuvirkku ja mulla olisi paljon ylimääräistä aikaa aamuisin, meikkaisin ihan vaan itseni vuoksi, koska tosiaan se olotila ja tunne itsestä on kyllä jotenkin "ryhdikkäämpi" meikattuna. 

iidis
Varpain jaloin

Kiitos <3 Kuva on meidän häistä vähän ennen kuin astelimme alttarille. Luonnollisen lookini taustalla on yhteensä muutama tunti kampaajan ja meikkaajan tuoleissa ja erinomainen valokuvaaja Juho Vee.

Tuo on niin totta, mitä kirjoitat! Se, että nainen on meikittä, on jostain ihmeen syystä uutinen tai erityisen rohkea teko. Kotona ja perheen parissa on helppo olla meikittä eikä siihen itse tule kiinnitettyä huomiota, kun kukaan muukaan ei siitä huomauttele. Kuljin myös koko kuopuksen pikkuvauva ajan ilman meikkiä enkä kokenut olevani mitenkään suttuinen - ehkä vauva kantoliinassa riitti myös kanssaihmisille syyksi meikttömyyteen ja toisinaan kieltämättä todella väsyneeseen katseeseen. Kesäisin peitän usein meikittömyyteni aurinkolasien taakse. Tosiasiassa en kertomassani tapauksessa itse kokenut olevani nukkavieru tai epäsiisti ennen kuin sain huonoa palvelua ja rupesin sitten vertaamaan itseäni muihin. Sama (mies)asiakaspalvelija palveli oikein mallikkaasti miestäni, mikä sai minut olettamaan syyn olevan jotenkin minussa.

Olen myös aivan liian usein ollut tilanteessa, jossa minulta kysytään vointia, koska "olet jotenkin todella väsyneen näköinen" ja olen joutunut vastaamaan olevani vain meikittä liikenteessä. Toisaalta teininä yksi luokkamme pojist asuureen ääneen ihaili minun meikitöntä kauneuttani verrattuna meikattuihin tyttöihin ja jouduin korjaamaan hänen tulkintaansa, että kyllä minunkin naamallani oli hieman meikkiä, mutta vaan vähemmän kuin verrokeilla. Olen joskus miettinyt olisiko helpompi kulkea "meikittä", jos ripset ja kulmat olisi muilla keinoin laitetut, mutta se ei ole minun juttuni.

Ehkä vielä jonakin päivänä myös me naiset saamme olla luonnollisen kauniita ja tuntea itsemme ryhdikkäiksi ja huoliteluiksi ihan ilman sitä "luonnollista" tai "nude" meikkiäkin. Joudun häpeäkseni myöntämään, ettei minulla toiveistani huolimatta ole selkärankaa ja riittävän vahvaa itsetuntoa olla siinä etujoukossa, joka muuttaa näitä käsityksiä. Oletukseni on, että jatkossanikin kuljen arkisin kevyessä meikissä, joka harjaantumattoman silmään saattaa näyttää jopa meikittömältä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen aina meikannut todella vähän ja mulle ripsiväri ja bb-voide on "täysi tällinki". Kuljen paljon meikittä ja tunnen paljon ihmisiä, joille se on aika normia. Ja silti, tunnistan paineen. Tunnistan sen, että en ole "hyvä nainen", performoi naiseutta, niin kuin kulttuurimme edellyttää. Haluan silti säilyttää kykyni ignoorata tämän odotuksen ja kulkea naama luonnontilassa. Mulle se on feministinen manifesti vaikka en missään nimessä ajattele, että om epäfeminististä meikata. Mutta haluan puolustaa sitä tilaa, jossa naisen ei tarvitse olla "kaunis". En ole sitä velkaa kenellekään.

iidis
Varpain jaloin

Mä ihailen sun itsevarmuutta! Ja koen kiitollisuutta kaikille teille minua vahvemmille kanssasisarille, jotka omalla vahvudellanne puolustatte naisten vapautta valita kasvojensa meikkaamisesta.

"Tunnistan sen, että en ole "hyvä nainen", performoi naiseutta, niin kuin kulttuurimme edellyttää. ---  En ole sitä velkaa kenellekään."

Tää on niin totta! Meikkaamisessa ja meikkaamattomuuden aiheuttamasssa paineessa kyse taitaa olla nimenomaan "hyvän naisen" representaatiosta, johon ketään ei pitäisi painostaa.

Kommentoi