Kesän kirjat

Varpain jaloin

Vaikka blogissa on kirja kuussa -tavoitteeni suhteen ollut hiljaista olen kesän aikana saanut muuton ja muun hässäkän keskellä myös luettua yli tavoitteeni. Olen huomannut, että kirjan lukeminen toimii hyvin ylikierroksilla käyvien ajatusten rauhoittamiseen ja kehon pysäyttämiseen. Pidemmittä puheitta: Lukemani kirjat aikaväliltä kesä-elokuu, olkaa hyvät.

Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät oli ajatuksia herättävä, mutta helposti luettava opus. Molemmat kirjoittajista ovat tunnettuj aomilla aloillaan töittensä kautta. Olen itsekin lukenut Hanne Valtarin Lähiömutsi-blogia ja Satu Rämön matkakertomuksia lehdistä ja oppaista. Itse en ole ainakaan toistaiseksi halukas perustamaan omaa yritystä, mutta kirjaa lukiessani aloin viimeinkin ajatella tosissani sitä mitä minä haluan työltäni. Kuten aika moni muukin ikäiseni mys minä olen kasvanut siihen kulttuuriin, että työnanatajan luo mennään hattukourassa kertomaan, että kaikki käy, kun taas vain muutamia vuosia nuorempi sukupolvi osa suorempaa kertoa mitä osaa ja mitä haluaa sen vastineeksi. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Unelmatyö on helpompi saavuttaa, kun tietää mitä haluaa ja millä ehdoilla. Samalla tiedostaa myös sen mitä on opittava, ennen kuin voi saada haluamansa.

Leena Ståhlbergin ja Marjaana Herlevin Omannäköinen elämä - Näin teet hyviä valintoja on enemmänkin tehtävä kirja kuin luettava kirja. Kirjan tehtävien äärellä joutuu pohtimaan ja sanalistamaan omia kykyjä, toiveita ja vahvuuksia ehkä enemmänkin kuin olisi valmis pohtimaan. Kirjan lukemiseen ja tehtäviin kannattaa varata paljon aikaa, omaa rauhaa ja kärsivällisyyttä. Ehdin tässä pienestä kirjasta vain puoleen väliin, koska aika j aoma rauha on olleet tänä kesänä niin sanotusti kortilla. Jouduin palauttamaan kirjan kirjastoon ennen muuttoa, mutta ajattelin sen Turussa lainata vielä udestaan j arämpiä tehtävät loppuun. Tässä pienessä kirjassa on paljon painavaa asiaa ja suurin osa sisällöstä on jo lukijassa itsessään, kunhan hän sen sieltä jaksaa kirjan tehtävien avulla kaivaa käyttöönsä. Näiden kahden perusteella varmaan jo näyttää siltä, että olen viettänyt koko kesän self helpin ihmeellisessä maailmassa! Ei hätää lopput kesän kirjalistalta on fiktiivistä proosaa.

Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on moderni klassikko, joka minulta oli jäänyt aiemmin lukematta. Kirja kuitenkin löytyi jo omasta kirjahyllystä mieheni kirjojen joukosta (oikeasti kirjat ovat sekaisin ja värijärjestyksessä...). Tämän kirjan tarina on niin kihisevän jännittävä ja houkuttava, että ahmin tämän paksun kirjan viikossa. Nautin erityisesti siitä miten kirjan aikakausi hämärtyy, päähenkilöt tuntuvat elävän aivan eriaikakaudella kuin muu yliopisto, joka sekin on jäänyt erilleen muusta maailman menosta. Kirjan jännitys on pääsääntöisesti psykologista, mielen ja moraalin rajoja venytetään äärimmilleen ikään kuin testaten paitsi päähenkilön myös lukijan rajoja. Tietämättömyys on riivaavaa, mutta tietäminen musertavaa. Suosittelen tätä loistavaa kirjaa kaikille, jotka sitä eivät syystä tai toisesta vielä ole päätyneet lukemaan.

Sofi Oksasen Norma oli koukuttava lukuelämys, teos jonka toivoisi vielä jatkuvan. Tarina ikäänkuin avaa itse itseään, Norman salaisuus pidetään myös lukijalta salaisuutena, kunnes se pikku hiljaa valkenee hahmoon tutustuessa. Kirjassa vaihtelevat kirjan nykyhetki ja päähenkilön äidin kirjeet/videot. Hitaasti mutta vakaasti vyyhti kiristyy ja sitten aukeaa kuitenkin jättäen mahdollisuuden kiristyä uudelleen. Nykyinen kietoutuu menneeseen ja tulevaan ja arinen sulautuu uskomattomaan fantasiaan tavalla, joka vetää mukaansa.

 

Vuoden 2014 Finlandia-voittaja, Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät oli kohdaltani ladattu suurilla odotuksilla, jotka eivät täyttyneet. Kirja on saanut palkintoja ja hypetystä osakseen niin paljon, että odotin jotain todella erityistä. Erityisen tai eden miellyttävän lukukokemuksen sijaan lukeminen oli takkuisaa kirjan laahaavan ja tasapaksun temmon vuoksi. Vielä tämän paksun kirjan puolivälissätuntuu siltä, ettei asioissa ole päästy etenemään, vaan jumitetaan yhä vain henkilöiden esittelyssä. Joudun pakottamaan itseni kirjan pariin, sillä sisältö ei enää houkuta lukemaan eteenpäin. Nyt kamppailenkin itseni kanssa siitä voinko jättää kirjan kesken vai lunastaisiko kirja odotukset ihan parin sivun päästä? Miten näin menestynyt kirja voi olla näin heikko juonenkuljetuksen osalta - tuntuu, että kaikki kirjassa kerrottu olisi voitu myös tiivistää paljon napakampaan muotoon tai ainakin varioida tapahtumien tempoa. Tätä kirjaa en saanut elokuun loppuun mennessä luetuksi, mutta ehkä joskus myöhemmin - se jää nähtäväksi.

Satu Silvon ja Virpi Mellerin Satu Silvo ja Silvoplee on herkullinen pakkaus ruokaohjeita ja tietoutta elävästä ravinnosta. Kukatahansa Silvopleessä käynyt tietää miten ihana olo hyvää tekevästä ruoasta tulee. Omat suosikkini kirjan ohjeista olivat Himoittu omena-sipuli ja Arin kaalisalaatti sekä muutama muu, jonka kirjoitin reseptivihkooni talteen ennen kirjan palauttamista kirjastoon. Kirjan innoittamana olen päätynyt maistamaan myös hapankaalia, vaikka se minua aluksi hieman arveluttikin. Satu Silvon ajatukset raakaruoasta, kuten sitä nykyisin kutsutaan, ja rennon lempeä asenne terveelliseen ruokailuun toimii hyvänä esimerkkinä meille nuoremman polven intoilijoille. Kun 80% ruokavaliosta on kunnossa voi sen 20% välillä vähän höllätäkin. Kirja on kaunis katsoa ja kätkee sisäänsä aarteita reseptien muodossa.

Syyskuun kirjaksi haaveilen jotain helppolukuista, viihdyttävää ja tunnelmallista luettavaa. Kirjaa, jonka kanssa on suloista käpertyä sohvannurkkaan teemukin ja villasukkien kera.

 

 

 

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältätäältä ja täältä.

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Hei mahtavia kirjavinkkejä, iso kiitos tästä postauksesta ja vaivannäöstä! :)

Kommentoi