Kevätpiristys: tuoksuu ja vihertää

Kevätaurinko paljastaa raadollisesti ikkunoiden likaisuuden, lasten villien leikkien jäljet olohuoneessa, kodin tasoille majoittuneet pikkutavarat, vaatekasat, jotka odottavat viikkaamista sekä kodin keskeneräisyyden. Taulut kyhjättävät nurkassa häpeillen kurimustaan ja verhot odottavat malttamattomina ompelukoneen surinaa ja silitysraudan kuumaa suudelmaa ennen kuin pääsvät kuiskuttelemaan auringonsäteiden kanssa ikkunanraosta.. Keväällä kiireessä tekemättä jääneitä askareita ei enää saa piilotettua pimeisiin nurkkiin ja taaperon kirkumista välttelevä äiti-ihminen huokaa syvän epätoivoisen huokauksen.

Ensin päätin palkita itseni kukkasilla, kun loputon tehtävälista olisi kukistettu ja koti hohtaisi puhtauttaan. Tämän suunnitelman ja toteutuksen välin ehätti villi taapero, jonka mielestä lelut on paremmat levällään kuin hyllyssä, pyykki sopivasti kädenojennuksen päässä kasassaan ja pieni kädenjälki niin kaunis ikkunakoriste, että niitä pitää saada lisää..

Opin, ettei seesteinen järjestys ja villi taapero mahdu samaan huusholliin muulloin kuin taaperon nukkuessa.. (ainakaan tämän äidin hermorakenteella – nostan hattua ja ihailen varauksetta niitä ihmisiä, joiden kodit pysyy järjestyksessä myös pikkulasten kanssa!) Totesin, että hittoon urakat ja hankin kukat heti! Piristää, tuoksuu ja tuo kevään kotiin myös kaaoksen keskellä. Sitäpaitsi: pionin tuoksu.