Kiukuttelua ja kaktuksia

Asiat ei koskaan aina mene niin kuin suunnittelee. Olen jo jonkin aikaa kärvistellyn oman ajan puutteessa ja muuttunut hiljalleen yhä kireämmäksi ja räjähdysalttiimmaksi. Tämä kireys purkaantui jo kertaallee isona riitana, jonka seurauksena totesimme, että todella TARVITSEN sitä omaa aikaa ilman lapsia, ilman miestä ja ilman velvollisuuksia. Tarvitsen aikaa liikkumiseen, rentoutumiseen, yksin olemiseen, pysähtymiseen – siihen, että olisin lapsilleni paras mahdollinen äiti, miehelleni paras mahdollinen puoliso ja itselleni paras mahdollinen minä.

Kun kissa oli nostettu pöydälle piti tietenkin tehdä asialle jotain. Tein itselleni ”lukujärjestyksen”, johon merkkasin viikolle liikuntatreenit, jotka samalla ovat minulle mahdollisuus olla itsekseni. Kaikki oli juuri hyvin, paitsi että ei. En ole päässyt kertaakaan liikkumaan tuon suunnitelman kirjoittamisen jälkeen. Kalenterini ilmoittaa treeneistä ja vaikka minulla olisikin mahdollisuus mennä, en voi. Keljuttaa.

Ensin sairastui taapero. Kuumeilua, flunssaa ja yövalvomisia. Lottovoittona märkivä tulehdus molemmissa korvissa. Lapsen sairastelun aikana minunkin kurkkuuni kasvoi kaktus. Ensin pieni, sitten iso, lopulta valtava. Kaktuksen perässä tuli flunssa, joka ei ota laantuakseen. Aamuisin olo on suhteellisen ok, jos ei huomioi kurkkukipua ja räkäisyyttä. Iltapäivällä hoipertelen väsyneenä ja kannan päätäni kainalossa, kunnes illalla alkaa vilunväristykset ja kevyt lämmönnousu. En jaksaisi sairastaa enää yhtään. Pohdin josko lepo auttaisi minua paranemaan. Se jäänee ikuiseksi mysteeriksi, sillä pieni tehopakkaus sai korvatulehdukseen lääkkeet, nukkui valvottujen öiden univelkansa pois ja piinaa nyt puolikuntoista äitiään kaikella energiallaan. Itse kärsin yhä kolme yötä kestäneestä 30-90 minuutin välein heräämisestä, lääkitsemisestä ja hyssyttelystä. Herätyskello on armoton, vaikka kuinka olisi joutunut valvomaan yötä. Ja jollei herätyskello herätä, niin taapero kyllä herättää.

Kaipaan unta, kaipaan liikuntaa! Tautien takia väliin on jäänyt kaksi kuntosalitreeniä, kaksi akrobatiatuntia, huominen mukaan luettuna kaksi tanssituntia ja yksi uinti. Noista jokainen olisi tullut tarpeeseen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ehkä ensiviikolla tämä tauti olisi jo historiaa ja pääsisin treenaamaan. Juon miljoona litraa että ja menen nukkumaan. Toivon hartaasti, ettei taapero näe painajaisia, että saisin nukkua edes yhden kokonaisen yön. Että minun kehollani olisi edes pieni mahdollisuus parantua.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *