Koskettava Tytöt

Olen lukenut maalis-huhtikuussa todella paljon. Yleensä minulla on kirjastosta lainassa pino kirjoja, jotka odottavat lukemista, ja kun saan ne luettua on kirjastossa yleensä jokin varauksistani noudettavissa. Nyt lukutahti on ollut sen verran tiivis, että päädyin tilanteeseen, jossa jokainen lainaamani kirja oli luettu eikä yksikään varauksistani ollut vielä noudettavissa. Päädyin siis kuljeskelemaan perinteiseen tapaan kirjaston hyllyjen väliin.

En tiennyt mistä lähtisin liikkeelle, joten aloitin Oodin kaunokirjallisuushyllyn selaamisen aakkosjärjestyksessä. Päätin luottaa siihen, että tietäisin kyllä , kun oikea kirja osuu kohdalle. Kun pääsin C:hen, näin Emma Clinen kirjan Tytöt. Ensin ohitin sen, vaikka kiinnitinkin siihen huomiota, mutta törmäsin pian kirjaan uudestaan väärässä paikassa suhteessa aakkostukseen. Tartuin kirjaan viedäkseni sen oikealle paikalleen. Huomasin kanteen painetun Lena Dunhamin suosituksen: ”Tämä kirja särkee sydämesi ja räjäyttää mielesi.” Luin takakannen kuvauksen ja avasin kirjan sattumanvaraisesti lukeakseni millainen se on tyyliltään. Siinä hetkessä kun luin ensimmäiset rivit Clinen tekstiä , tiesin että tämä on se kirja jota etsin.

”Tämä kirja särkee sydämesi ja räjäyttää mielesi.”

Voin varauksetta yhtyä Dunhamin kuvaukseen. Tytöt on sydämensärkevä ja samaistuttava kuvaus nuoruudesta ja ennen kaikkea tyttöydestä. Cline kuvaa raadollisen osuvasti 14-vuotiaan tytön epävarmuutta, heräävää uhmaa ja halua kuulua joukkoon. Tarina sijoittuu kahteen aikaan; vuoteen 1969 ja nykyaikaan. Kertojan aikuinen minä ja nuori minä luovat kuvan herkästä naisesta ja siitä miten nuoruuden kokemukset ovat vaikuttaneet hänen aikuiseen todellisuuteensa.

Tyttöjen tarina painottuu kesään 1969: Kaliforniaan, hippiliikkeeseen ja kertoja minän kokemuksiin kultissa. Vaikka oma kasvuympäristöni ja nuoruuden kokemukset onkin olleet aivan toisenlaiset (onneksi!), on Clinen luomaan kuvaukseen tyttönä kasvamisesta pelottavan helppo samaistua ja tähän juuri liittyy tarinan sydäntä särkevä osuus. On helppo muistaa se epävarmuus ja tarve näyttää, vaikkei tiedä edes kenelle, kiire kasvaa ja olla isompi kuin onkaan. On helppo muistaa polttava tarve kuulu ajoukkoon ja taustalla varjostava pelko ulkopuolisuudesta sekä tyttöjen välisen ystävyyden julmistakin lainalaisuuksista. Cline kuvaa osuvasti myös fyysisen kehityksen mukanaan tuomia muutoksi ja sitä, miten kulttuurimme suhtautuu noihin muutoksiin.

Toisaalta Tytöt on trillerinomainen kuvaus hippiliikkeen nurjasta puolesta. Jo hyvin pian kirjan alussa ajatukset vievät kohti Cielo Driven murhia vuonna 1969. Itse muistan kuulleeni näistä järkyttävistä murhista Joan Didionista kertovassa dokumentissa The Center Will Not Hold. Kultin hahmoilla ja teon kohteilla on eri nimet, mutta yhteys on helppo rakentaa. Lukija voi vaan odottaa kauhulla mihin tarina lopulta johtaa. Cline onnistuu luomaan kokonaisia hahmoja ihmisistä, tytöistä, jotka ajautuvat kauheuksiin. Samalla Cline räjäyttää lukijan mielen näyttämällä miten helppoa ja miten pienestä on kiinni päähenkilön ajautuminen mukaan tähän kulttiin. Ja kuinka aseettomia vanhemmat ovat omien murheittensa keskellä huomaamaan tyttärensä oirehtimista tai puuttumaan asioiden kulkeen pyörän lähdettyä pyörimään.

Tytöt on koskettava ja taidolla rakennettu tarina, jonka lukemista todella suosittelen. Tapahtumiensa osalta se ei aina ole helppoa tai miellyttävää luettavaa, mutta se pitää otteessaan ja kantaa ahdistavienkin osien yli. Loppujen lopuksi Tytöt kuitenkin kertoo juuri siitä mitä nimi antaa ymmärtää. Se kertoo tytöistä, nuoruudesta ja kasvamisesta. Se myös muistuttaa siitä tytöstä, joka yhä asuu aikuisenkin naisen mielen kerrostumissa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *