Kultaiset renkaat
Minulla on vihkisormus valittuna!!!
Menimme kihloihin marraskuussa. Ostimme silloin edulliset ja pelkistetyt kihlat, jotka yksinkertaisina sopivat hyvin tyyliimme ja päivittäiseen käyttöön. Kun kerroin vanhemmilleni kihloista ja hääsuunnitelmista, isäni ehdotti heti jotakin suvun vanhoista vihkisormuksista jalostettua sormusta. Äidilläni on tallessa useampien sukupolvien vihkisormukset molempien sukujen puolelta. Niistä voisin joko valita mieleisen tai teettää vanhoista materiaaleista täysin uuden. Mielestäni idea kuulosti oikein hyvältä, ja olen sitä pyöritellyt mielessäni pitkin talvea. Lopulta olen kiintynyt ajatukseen sirosta sormuksesta, jossa olisi yksi pieni kivi. Sormusmallistoissa en ole törmännyt mielikuuvaani vastaavaan, mutta tiesin osaavani tarvittaessa luoda siitä piirrustuksen yhdessä taitavan kultasepän kanssa.
Eilen, kun olimme vanhempieni luona, äitini nosti eteeni kultaisen, pallonmuotoisen korulippaan, jonka sisällä oli kaikki vihkisormukset. Sormukset olivat todella suuria (ilmeisesti niitä on vuosien varrella aina suurennettu iän myötä turvonneisiin niveliin sopiviksi) ja pääsääntöisesti yksinkertaisia kultasormuksia. Joukossa oli kuitenkin myös siro valkokultainen sormus, jossa oli yksi timantti. Juuri sellainen kuin olin kuvitellut. Sovitin sormusta sormeeni: sen koko oli täydellinen ja se sointui kauniisti kihlasormukseni viereen. Sormus tuntui heti tutulta ja lempeän turvalliselta. Katsoin sen sisäpuolelle ja sinne oli kirjailtu vanhempieni nimet sekä päivämäärä 8.12.1979. Se oli äitini vihkisormus. Äitini hymyili ja sanoi, ettei sormus enää mahdu hänellä nimettömän keskimmäisen nivelen yli, ja että hän antaa sen mielellään minulle.
Ilmeisesti ajatukseni täydellisestä vihkisormuksesta onkin ollut muisto lapsuudestani! Olen niin onnellinen siitä, että saan vihkisormuksekseni äitini vanhan sormuksen <3 En halua hiotuttaa vanhempieni nimiä pois, vaan kaiverrutan meidän nimemme sormuksen päälle kämmenen puolelle. Seuraavaksi etsinnässä onkin sitten sopiva kultaseppä sormuksen huoltamisen ja kaiverruksen toteutajaksi. Sormus kantaa mukanaan toivottavasti myös vanhempieni pitkän avioliiton onnea ja salaisuutta. Joulukuussa he viettävät jo 37-vuotishääpäiväänsä.
ps. kuvia en ole kaiken tämän keskellä edes tajunnut ottaa.