Kunnollista

Varpain jaloin

Tilanne on tämä: Minä olen päässyt lihomaan sellaisiin mittoihin, etten tunne oloani hyväksi. Olen vain vain 161cm pitkä ja nyt painoni huitelee reilusti 60 kilon raskaammalla puolella. En koskaan ole ollut hentoinen tai kevyt kuin keijukainen, mutta koko aikuisikäni olen painanut joulun jälkeisiä turvotuspäiviä lukuunottamatta noin 57-59 kiloa lihasmassan määrästä riippuen, ja toisinaan vielä muutaman kilon vähemmän. Nykyinen painoni ja ulkonäköni vaikuttaa itsetuntooni huonolla tavalla, joten asian ei voi antaa olla. Lihomiselle on todellisia syitä (laiskuus, liiallinen herkuttelu ja univelka) sekä altistavia syitä, joiden seurauksena liikunnallisesta ja hyvin voivasta naisesta tuli pullukka.

Keväällä 2013 sairastuin pahasti ja olin noin kuukauden ajan vuodepotilaana. Minulla ei ole ollut tapana sairastua usein eikä koskaan kovin pahasti ja sairastumista ennen olin kaikin puolin hyvässä fyysisessä kunnossa. Sairaalasta kotiin päästessäni olin menettänyt 11 kiloa painostani ja siitä ikävä kyllä suuren osan lihaksistani. Muutamaksi kuukaudeksi minulta kiellettiin toipumisen vuoksi liikunta kokonaan, mutta kuntoni oli muutenkin niin heikko, että rollaattoreiden kanssa kulkevat vanhukset porhalsivat ohitseni. Hiljalleen sain yleiskuntoni taas kohoamaan, niin että pystyin aloitelemaan taas liikuntaa ja hankkimaan menetettyjä lihaksiani takaisin. Sitten aloin odottamaan nuorimmaistani. Alkuraskauden pahoinvointi vei minut vuoteeseen. Kun pahoinvoinnista selvisin oli olo hyvä ja jatkoin touhuamistani tavalliseen tapaan, kunnes sain liikuntakiellon voimakkaiden supistusten vuoksi. Lopulta supistelu vei minut vielä vuodelepoon.

Tämän kaiken seurauksena yleiskuntoni on romahtanut verrattuna aiempaan. Yht'äkkiä, kun en aiempaan tapaan saanutkaan liikuttua työni puolesta oli liikunnan harrastaminen todella vaikeaa. Heikentynyt lihaskunto ja aiemmin helppojen liikkeiden vaikeus ja jopa mahdottomuus masensivat. Oli helpompa antaa laiskuudelle ja tekosyille periksi, kuin pakottaa itsensä liikkeelle. Vauva-ajan väsymyksessä annoin liian helposti periksi myös mieliteoille ja pahalle taipumukselleni herkutella.

Asian surkuttelu on turhaa, on parempi tehdä jotain. Päätinkin nyt aloittaa laihdutuksen, jonka tavoitteena on paitsi saada paino alas, myös kohottaa yleiskuntoa ja mielialaani sekä oppia jälleen nauttimaan liikunnasta ja saada se taas kiinteäksi osaksi arkeani. Haluan saada kehoni sellaiseen kuntoon, että koen olevani jälleen omassa kehossani. Tavoitteeni on painaa häittemme aikaan 54 kiloa, eli saman verran kuin tavaessani sulhaseni ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten. Ja sen jälkeen pyrin pitämään painoni pysyvästi noin 54-56 kilon paikkeilla. Se on vähemmän kuin mitä keskimäärin olen ennen painanut, mutta enää en koe tarpeelliseksi rakentaa sellaista lihasmassaa, jota tarvitsin ilma-akrobatiaan. Aseina tavoitteeni saavuttamiseksi minulla on liikunta ja ruokavalio.

Painoa on pudotettavana arviolta (en ole käynyt vaa'alla sitten toukokuun, enkä usko ainakaan laihtuneeni sen jälkeen) noin 12-14 kiloa, joten viikottain pudotukseksi pitäisi saada noin 300-400g. (Taitaa olla parasta ruveta kaivelemaan kesäasuntoni kaappeja, jos löytäisin jostain isoäitini vanhan vaa'an... Muistaakseni täällä sellainen on aiemmin ollut.)  Jotta saisin painonpudotuksen hyvään vauhtiin aloitan urakan detoxilla, jolla saan toivotavasti pudotettua pahimmat turvotukset pois.

Liikuntatavoitteistani ja detoxista kirjoittelen myöhemmin vielä omat postauksensa, ettei tämä teksti paisuisi aivan mahdottoman pitkäksi. Jotta tuloksien saamiselle tulisi myös ulkopuolista painetta, pidän itseäni tilivelvollisena edistymisestäni tänne blogiin.

Kommentoi