lapsen kapseli

Tajusin juuri, että olen toteuttanut esikoisen kohdalla jo useamman vuoden kapseli vaatekaapin ideaa (capsule wardrobe). Huvittavinta tässä on se, että olen omaa vaatekaappiani ajatellen lukenut ja pohtinut toteutusta hartaasti, mutten ole tajunnut toteuttaani tätä jo useampaan kertaan lapsen kasvaessa.

Esikoiseni on pienestä asti ollut hyvin tarkka pukeutumisestaan. Jo kaksivuotiaana hän päättäväisesti riisui mielestään epämiellyttävät vaatteet pois päältään ja haki kaapista tai pyykkikorista muuta päälleen. En ole halunnut pakottaa lasta epämiellyttäviin vaatteisiin, joten olen pyrkinyt tekemään valintoja, jotka miellyttävät sekä äitiä että poikaa. Oman äitini kommenteista huolimatta, en pidä tätä hemmotteluna tai lapsen tahtoon taipumisena, pikemminkin kyse on lapsen itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta ja lempeästä oman tyylin vahvistamisesta. En siis ole antanut pojan kulkea kylmällä säällä shortseissa tai loputtomiin likaisessa lempipaidassa. Olen van yksinkertaisesti pyrkinyt ottamaan huomioon lapsen mieltymykset esimerkiksi väreistä ja malleista vaatteita ostaessani. Kun poika on kasvanut isommaksi, hän on saanut osallistua yhä enemmän oman tyylinsä rakentamiseen.

Ensisijaisesti kyse on ollut rahasta ja ajasta, ei ole ollut järkevää kasata vaatekaappiin vaatteita joita ei tule käytettyä tai joiden pukemisesta saa aamuisin tapella ennen päiväkotiin tai kouluun menoa. Olin 21-vuotias kun sain esikoiseni, ja olen suurimman osan hänen lapsuuttaan ollut opiskelija. Rahaa ei ole ollut tuhlattavaksi, mutta olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että lapsi on asianmukaisesti puettu (olen mielummin säästänyt sitten omista vaatteistani, ja menikin monta vuotta ennen kuin hankin itselleni esimerkiksi kunnolliset ulkoiluvaatteet). Esikoisen kanssa olemme ottaneet tavaksi käydä yhdessä läpi ja sovittaa koko vaatekaappi läpi keskimäärin kaksi kertaa vuodessa kylmien ja lämpimien kausien vaihtuessa. Kun olen selvittänyt mitä on jäänyt pieneksi ja katsastanut kokonaisuuden, on helppo kirjata ylös mitä kaikkea tarvitaan. Koska poika ei pidä vaatekaupoissa pyörimisestä, olemme kotona käyneet läpi mistä väreistä ja tyyleistä poika pitää ja sopineet yhdessä (lapsen iän mukaisella tasolla) millaisian tyylejä lähdemme hakemaan. Sitten olen suunnannut vaatekaupoille listoineni ja usein myös ennalta päätetty budjetti käteistä rahaa lompakossani. Näin lapsella on aina ollut sopivaa ja asiallista päälle puettavaa, ja samalla kulut on pysyneet kurissa.

En ole vielä törmännyt lastenvaateliikeeseen, jossa ei olisi vaihto ja palautus -mahdollisuutta, joten olemme pojan kanssa sitten sovitelleet vaatteet rauhassa kotona. Vielä ei ole kertaakaan jouduttu palautuspuuhiin! Tästä kiitän erityisesti hyvin tehtyjä pohjatöitä ja sitä, että lapsi on itse myös saanut vaikuttaa siihen, mitä hänelle ostetaan. Toki olen myös oppinut tuntemaan hyvin poikani tyylin. Mitä tarkemmin vaatekaapin sisältö on harkittu, sitä harvemmin tulee myöskään totaalisia tyylihuteja, vaikka lapsi itse valitsisikin päivittäin vaatteensa.

Tänä keväänä pian 11-vuotiaan pojan lista näyttää tältä:

• Värit: valkoinen, musta, harmaa, tummansininen, oranssi, turkoosi, merenvihreä
• Uniformu: t-paita ja kapealahkeiset housut neuleen, hupparin tai kauluspaidan kanssa, kesällä shortsit
• Paidat: valkoiset t-paidat, vaarinpaidat, printtejä vain harkiten, neuleet mielummin kuin colleget
• Sukat: raidallisia tai kuviollisia, kaikki värit käy

Nyt kun vielä käyn pyykkikoreistakin vaatteet läpi, nään kuinka paljon ostettavaa todella on. Poika on kasvanut taas harteistaan paidat kinnaamaan ja housunlahkeet on jääneet lyhyiksi. Kaapissa olevista jäi käyttöön enää noin 15%. Nyt ostoksilla täytyy vielä ottaa huomioon kesäisin tapahtuva kasvupyrähdys (viimekesänä poika hujahti useita senttejä lisää pituutta kesäloman aikana ja osa keväällä ostetuista vaatteista jäi pieniksi jo syksyllä).

Kuvat: Zara