Lapsen uniongelmia ja ongelmien ratkaisu (ainakin toivon niin)

Blogissa on ollut hiljaista ja siihen on yksi ainoa syy: Olen ollut järjettömän väsynyt. Väsyneenä ajatus ei luista ja päivät kuluvat tahmeasti kuin liisterissä. Väsyneenä koen olevani sankari, jos selviän iltaan asti ja kaikki mikä ei liity suoraan hengissä ja leivässä pysymiseen jää suosiolla pois päiväjärjestyksestä. Jouluna meillä oli ihana loma koko perheen kesken. Meillä oli myös paljon vieraita ja perheemme rytmit heittivät häränpyllyä ainakin viikon verran. Kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt jo olla mennyttä, mutta rymien sekoittumisen jäljet raastoivat meitä yhä joka ilta, yö, aamu ja päivä koko tammikuun alun. Kuopuksemme on koko ikänsä ollut hieman haasteellinen nukkuja, mikä vaikuttaa suoraan meidän vanhempien jaksamiseen. Minulle optimaalinen yöunen määrä olisi 8-9h, mutta viime vuosina se on keskimäärin jäänyt jonnekin 4-7h välille. Se on aivan liian vähän. Syksyllä nukkumishomma näytti jossain välissä olevan jo jokseenkin reilassa. Sitten tuli joulukuu. Ensin poika sairasti kaksi korvatulehdusta putkeen, sitten sairastin minä. Sen jälkeen tuli loma ja vieraat.

Kun koko tammikuu on ollut yhtä rämpimistä ja lapsi heräili anivarhain enää nukahtamatta, totesimme että meidän kaikkien terveyden vuoksi tähän on tultava iso muutos. On kamalaa yrittää selvitä päivä toisensa jälkeen yliväsyneenä, kun on herännyt ensin neljä tai kuusi kertaa kesken unien ja sitten joutunut nousemaan aamulla kaksi tuntia oletettua aikaisemmin. Olo on kuin humalaisella ja hermot on jatkuvasti kireällä. Öiden repaleisuudesta kärsi tietenkin myös lapsi. Iltaisin nukahtaminen oli vaikeaa ja päivällä käytös huonoa, kun poika paahtoi ylikierroksilla. On sydäntä särkevää nähdä kuinka pienen lapsen silmien alle tulee tummat varjot liian vähän ja liian repaleisen unen vuoksi. Samalla syyllisyys kalvoi, koska en äitinä ollut pystynyt pitämään riittävän tiukasti kiinni perheemme rytmeistä joulun ja vieraiden keskellä. Yritimme ties mitä keinoja, mutta niistä ei ollut apua. Aiemmin olemme todenneet, että tarkat rytmit auttavat lasta nukkumaan,mutta nyt koko kesän ja syksyn toimineet rytmit ei enää toimineetkaan. Kaivoin muistini syövereistä vanhat rytmit ruokailuille ja nukkumiselle, jotka toimivat hyvin silloin, kun poika oli 2-vuotias.

Kuopuksen kohdalla pätee aika hyvin se sääntö, että mitä aiemmin hän käy nukkumaan sitä pidempään hän nukkuu aamulla. Eli uni luo lisää unta, kuten kaikki mahdolliset lasten unioppaatkin neuvovat. Poika ei enää nuku päiväunia kuin poikkeustilanteissa (esim. sairastaessa tai pitkillä automatkoilla), joten yöunta tarvitaan paljon. Ensitöiksemme rajoitimme lapsen ruutuajan maksimissaan 1h/päivässä. Tämä on täysin riittävästi 4-vuotiaalle. hän saa valita katsooko Pikku kakkosta aamulla vai iltapäivällä vai pelaako tai katseleeko videoita mielummin padilta, mutta aikaraja on edoton. Samoin tiukk aon raja siitä, että ruutuaika päättyy viimeistään klo 18:00. Tämä ruutujen sulkeminen koskee koko perhettä, eli myöskään isoveli tai me vanhemmat emme katso TV:tä klo 18 jälkeen ennen kuin kuopus on unessa. Ajoitimme koko perheen yhteisen päivällisen klo 17:00. Iltapalalle kuopus käy klo 19:00 ja siitä suuntaamme suoraan iltapesuille ja vuoteeseen. Vuoteessa luemme vielä yhdessä iltasadun, jonka jälkeen tulee hyvänyötoivotukset ja silitän hetken lapsen selkää. Näillä säännöillä pojan pitäisi nukahtaa klo 20:00 mennessä ja aiemminkin. Tämä sopii hyvin minulle, sillä saan siten vielä arki-iltoihin kahdenkeskistä aikaa yhdessä esikoisen kanssa ennen kuin hänkin käy yöpuulle. Mieheni on illat töissä, joten meidän arjessa minä vastaan pääsääntöisesti poikien iltatoimista.

Tarkistimme aikataulut yhdessä mieheni kanssa ja päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Ensin väsynyt poika nukahti iltasadun jälkeen silittämiseen vain parissa minuutissa vähän puoli kahdeksan jälkeen. Koko viikon ajan sama on toistunut ja nukahtaminen on aina tapahtunut enne nkello kahdeksaa, vaikka yhtenä iltana lapsi kävi nukkumaan kummisetänsä kanssa meidän molempien vanhempien ollessa työmatkalla. Yllätyin itsekin miten helppoa tämä lopulta oli. Ehkä lapsen keho muistaa rytmin ja sulautuu siihen helposti. Nukkumaan käydessä aluksi jännitin hieman miten yö tulisi kulumaan, mutta poika heräsikin vain kerran vessahätään noin viiden aikaan ja jatkoi sitten unia kun peittelin ja silitin hieman päätä. Aamulla kuopus jatkoi unia vielä minun ja esikoisen herätyskelloista huolimatta. Vasta sitten, kun esikoinen oli jo lähtenyt kouluun ja minä laitoin kuopuksen raollaanolevan oven ulkopuolelle valot päälle, pieni heräsi tyytyväisenä yli 12h yöunien jälkeen. Mieleni teki hyppiä riemusta, koska viimeinkin myös minä sain nukuttua ihanat 8h yöunet. Aamutoimet sujuivat hienosti hyvin levänneenä. Tämä sama kaava on jatkunut myös aamuisin koko viikon ja kuopuksen yöunet on olleet 11,5-12,5h pitkiä. Yksi herätys vessassakäynnin yhteydessä ei paljon haittaa, kun yöunten kokonaiskesto on viimein tarvetta vastaava.

Nyt vaan pidämme päämme kylmänä ja vältämme lipsumista. Pidämme kiinni näistä toimivista rytmeistä ja toivomme, että uniongelmat olisi viimeinkin lopullisesti historiaa.

 

 

Kuvat: Pexels.