Loistava ystäväni ja junamatkan jälkeisiä ajatuksia
Matkustin maanantaina siskoni luokse Ouluun. Suunnitelmani oli tehdä matkan aikana töitä, lukea ja levätä, mutta ajauduin hieman vastentahtoisesti keskusteluun vierustoverin kanssa, koska en halunnut olla epäkohtelias. Jouduin lopulta vieressäni istuneen miehen ennakkoluulojen ryöpytyksen kuuntelijaksi. Miehen negatiivisuus ja asenteet ahdistivat minua. Osa pahasta olosta johtui siitä, että mies ryöpytti karkeaan tyyliin ennakkoluulojaan klassista musiikkia, näyttämötaiteita ja niiden parissa työskenteleviä ihmisiä kohtaan. Hän siis hyökkäsi minun elinkeinoani vastaan ja vielä ylpeili sillä, ettei hänellä ollut lainkaan kokemusta katsomosta. Jälkikäteen jäin pohtimaan ennakkoluuloja ja niiden vaikutuksia eri mittakaavoissa. Illalla mukanani olevaan kirjaan (siihen jota en päässyt junassa lukemaan) tarttuessani totesin, etten itsekään ole puhdas ennakkoluuloista.
Välttelin pitkään Elena Ferranten Napoli-sarjan kirjoja, koska en voinut uskoa niin hehkutetun sarjan olevan oikeasti kovinkaan hyvä. Minua ärsytti se miten paljon ja laajalti kirjoja kehuttiin. Tuomitsin kirjat siis etukäteen lainkaan asiaan tutustumatta. Sitten tajusin, etten halua olla ihminen, joka tuomitsee asioita, edes kirjoja, ennakkoluulojen perusteella. Lainasin sarjan ensimmäisen osan Loistava ystäväni ja ryhdyin lukemaan. Melko pian jäin koukkuun ystävysten tarinaan. Sain heittää ennakkoluuloni romukoppaan ja antauduin tarinan vietäväksi. Kirjan loppuessa jäin kaipaamaan lisää ja tein heti varauksen sarjan toisesta kirjasta Uuden nimen tarina. Nyt käsissäni on siis tuo sarjan toinen osa, enkä malta odottaa, että saan tietää mitä kirjasarjan keskushenkilöille tapahtuu.
On hyvä kokea konkreettisesti omien ennakkoluulojen murenevan. Vaikka tässä nyt olikin kyse vain kirjasarjasta, tuntui herättävältä huomata miten turhia ja vääriäkin omat pienistä sattumanvaraisista asioista kasvaneet tulkinnat voi olla. Joskus on hyvä huomata olevansa väärässä ja saada konkreettinen muistutus siitä, ettei asioita, suuria tai pieniä, kannata tuomita ennen kuin on tutustunut tarkemmin aiheeseen. Vaikka kokemus vieressä istuneen matkustajan puheista olikin ikävä, olen kiitollinen siitä että hän sai minut ajattelemaan ja huomaamaan laajemmin myös omia asenteitani. Jatkossa kiinnitän tarkemmin huomiota siihen miltä pohjalta asenteeni ja ajatukseni muodostuvat. Kotimatkalla osaan myös laittaa heti kuulokkeet korvilleni ja pitää omat rajani silloin, kun en halua keskustella.
